oksiditasoja

Oksiditaso (oksiditila) on kemiallinen käsite, jolla kuvataan atomin virallista elektronikuormaa yhdisteessä. Se on laskennallinen varaus, jonka avulla voidaan seurata elektronien siirtymää redox-reaktioissa. Yhdisteen kokonaisvaraus on oksiditasojen summana.

Pääsäännöt oksiditasojen määrittämisessä ovat seuraavat: vapaa atomi saa oksiditason 0. Ioni vastaa sen sähkövarausta. happi on yleisesti -2 (poikkeuksina peroksidit ja joissain yhdisteissä korkeammat oksidaatiot). vety on yleensä +1 (metallihydrideissä H on -1). Halogeenit ovat yleensä -1, mutta korkeammissa oksidaatioissa voivat olla positiivisia. Moniatomisten ionien oksiditasot lasketaan näiden osien varauksien summina. Ne ovat tapa kuvata elektronien siirtymää; neutraalissa yhdisteessä oksiditasojen summan tulisi olla 0, ionissa yhdisteen kokonaisvaraus.

Esimerkkejä: H2O:ssa H on +1, O on -2; CO2:ssa C on +4, O on -2; Fe2O3:ssa Fe on +3; ClO4−: Cl on +7; MnO4−: Mn on +7.

Merkitys: oksiditasoja käytetään redox-reaktioiden tasapainottamiseen ja reaktio-ominaisuuksien analysointiin sekä kemiassa että biokemiassa, ympäristötieteissä ja elektrochemissä. Rajoitukset: oksiditasot ovat teoreettinen laskentamenetelmä; todellinen elektronijako voi olla hajaantunutta, eikä paikallinen yksittäisten elektronien luovuttaminen ole aina selkeää erityisesti delokalisaation esiintyessä metalliyhdisteissä. Silti oksiditasot ovat keskeinen työkalu kemian kuvailussa ja opiskellussa.