Oksiditaso

Oksiditaso, eli oksidaatio numero, on kemian käsite, joka kuvaa atomin oletettua varauksen tilaa, kun sidokset tulkitaan pääasiassa ioneiksi ja elektronit jaetaan elektronegatiivisuuden mukaan. Oksiditasoa käytetään redoksireaktioiden elektronien siirtymää sekä yhdisteiden luokittelua varten.

Se on laskennallinen määrä eikä välttämättä vastaa todellista varausta atomissa. Yleiset säännöt ovat: alkuaineen oksiditaso on 0 sen vakio-olosuhteissa; yksiatomisen ionin oksiditaso vastaa ionin varausta; kaikkien atomien oksiditasojen summa on yhdisteen kokonaisvaraus. Hapella on yleisesti -2, vety on yleensä +1; poikkeuksia esiintyy: peroksidien hapen oksiditaso on -1, OF2:ssa hapen on +2 ja superoksideissa hapen keskimääräinen arvo -1/2. Fluori on aina -1; muiden halogeenien oksiditasot ovat tavallisesti -1, ellei niitä ole borjedettu vähäisemmin elektronegaatiivisiin partneriin. Esimerkkejä: CO2:ssa C on +4 ja O on -2, H2O:ssa H on +1 ja O on -2, Fe2O3:ssa Fe on +3 ja O on -2.

Käyttö ja rajoitukset: oksiditaso helpottaa redoxreaktioiden tasapainottamista sekä elektronien siirtymisen seuraamista ja antaa yleiskuvan yhdisteen kemiallisesta luonteesta. Se ei ole todellinen yksittäisen atomin sähköinen varaus, vaan laskennallinen käsite, joka riippuu käytetystä laskentaperiaatteesta ja elektronegatiivisuudesta.