vakioolosuhteissa

Vakio-olosuhteet ovat ympäristöolosuhteita, joita käytetään tieteellisissä kokeissa ja mittauksissa, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia eri lähteiden ja ajankohtien välillä. Näitä parametreja ovat pääasiassa lämpötila, paine sekä joskus kosteuspitoisuus tai muut olosuhteet, kuten pH tai kemiallinen ympäristö. Vakio-olosuhteet muodostavat referenssiajattelun, jonka puitteissa ominaisuudet ja reaktiot raportoidaan.

Yleensä kemiallisessa ja fysikaalisessa tutkimuksessa vakio-olosuhteiksi on sovittu tietyn lämpötilan ja paineen yhdistelmä. Tavallisena pyörinä arvolauseena mainitaan ympäristö, jossa lämpötila on noin 25°C (298 K) ja paine 1 bar (noin 100 kPa). Kansainvälisissä standardeissa tarkka määritelmä on 298,15 K ja 1 bar. Joissakin yhteyksissä käytetään myös 1 atm:ia paineena, jolloin painearvo eroaa hieman 1 barista. Nämä arvojakoja käytetään tieteellisessä raportoinnissa tulosten vertailtavuuden varmistamiseksi.

Käytännössä vakio-olosuhteet koskevat muun muassa kaasujen molaarista tilavuutta, entalpioita ja Gibbsin vapaan energian muutoksia sekä mittausmenetelmien kalibrointia. Ne mahdollistavat toistettavuuden ja vertailun eri tutkimusten välillä.

On kuitenkin huomattava, että vakio-olosuhteet eivät aina vastaa todellisia käytännön tilanteita, joissa olosuhteet voivat vaihdella suuresti. Biologiassa ja lääketieteessä sekä teollisuudessa käytetään usein erilaisia standardeja, kuten fysiologisia tai tuotantokohtaisia olosuhteita. Lisätietoja: standard state, standard temperature and pressure (STP).