peroksidit

Peroksidit ovat yhdisteitä, joissa on O-O-sidos. Ne voivat olla epäorgaanisia tai orgaanisia. Esimerkkejä epäorganisista peroksideista ovat vetyperoksidi (H2O2), natriumperoksidi (Na2O2) ja ammoniumpersulfate ((NH4)2S2O8). Orgaanisia peroksideja ovat esimerkiksi benzoiliperoksidi (BPO), tert-butyl hydroperoksidi (TBHP) ja di-tert-butylperoksidi. Ominaisuudet: peroksidit ovat yleensä vahvoja hapettajia, ja niiden hajoaminen on usein eksotermistä, mikä voi vapauttaa valmiiksi reagoivaa oksygenia ja radikaaleja. Tämä tekee niistä sekä hyödyllisiä raaka-aineita että potentiaalisesti turvallisuusriskejä: suurina pitoisuuksina ne voivat räjähdellä tai syttyä, erityisesti väärin käsiteltyinä tai epäpuhtauksien ollessa mukana.

Käyttökohteita: vetyperoksidia käytetään laajasti valkaisussa ja desinfektiossa sekä teollisesti että kotitalouksissa. Orgaanisia peroksideja käytetään radikaalien aloittimina polymeerien polymeroinnissa, mikä mahdollistaa erilaisten muovien ja kumien valmistuksen. Benzoyliperoksidiä käytetään sekä valkaisussa että joidenkin polymeerien aloittimena, ja ammoniumpersulfatea käytetään initiatorina useissa vesipohjaisissa polymerointireaktioissa.

Turvallisuus ja varastointi: peroksidit voivat olla räjähtyviä tai helposti syttyviä, erityisesti suurissa pitoisuuksissa ja lämpötilan noustessa. Niitä tulee käsitellä viileässä, kuivassa ja hyvin ilmastoidussa tilassa, erillään syttyvistä aineista sekä epäpuhtauksista ja metalleista. Peroksidiyhdisteiden varastointi ja käyttö edellyttävät asianmukaisia turvallisuusohjeita ja säilytysluokituksia.