oksiditila

Oksiditila, suomeksi oxidation state, on kemiallinen käsite, jolla kuvataan atomin oletettu sähkövaraus yhdisteessä tai ionissa elektronien siirtämisen kirjanpidon avulla. Se on teoreettinen arvo, jonka avulla voidaan jäsentää redoxreaktioita ja tasapainottaa reaktioita, eikä välttämättä vastaa todellista elektronien jakautumista atomissa.

Määrittäminen perustuu yleisiin sääntöihin. Alkuaine itsessään saa oksiditilan 0. Monoatomisen ionin oksiditila on ionin varaus. Yhdisteen kaikkien alkuaineiden oksiditilien summa on 0 neutraalissa yhdisteessä tai vastaa ionin kokonaisvarausta. Fluori on aina -1. Vety on yleisesti +1 (poikkeuksena metallihydrideissä, joissa vety on -1). Happi on yleisesti -2 (poikkeuksina peroksidit, joissa se on -1, sekä OF2:ssa, jossa happi on +2). Näiden sääntöjen perusteella oksiditilat voidaan kirjailla ja redoxarvot tasapainottaa.

Esimerkkejä: H2O (H +1, O -2); NaCl (Na +1, Cl -1); KMnO4 (K +1, Mn +7, O -2); H2O2 (H +1, O -1 per happiatomi). Eri yhdisteissä sama alkuaine saattaa esiintyä eri oksiditilojen kautta, mikä kuvaa redox-ominaisuuksien moninaisuutta.

Käyttö ja rajoitteet: Oksiditilaa käytetään erityisesti redoxreaktioiden tasapainottamiseen ja elektronivirtojen kirjaamiseen. Se on silti abstrakti laskentamalli, eikä välttämättä vastaa todellista elektronien jakautumista kovalenttisissa sidoksissa. Joissain yhdisteissä, erityisesti kiderakenteissa ja monimetalliyhdisteissä, oksiditilan arvo voi olla kiistanalainen tai moniomaisempi.