normaalisaatiota

Normaalisaatio tarkoittaa prosessia, jossa ilmiö, aineisto tai käytäntö sopeutetaan yleisesti hyväksyttyihin normeihin tai vertailukelpoisiin mittayksiköihin. Käytännössä termi esiintyy useilla tieteenaloilla, ja sen tarkka merkitys riippuu kontekstista. Tilastotieteessä ja datan käsittelyssä normaalisaatio tarkoittaa yleensä skaalaamista tai muunnosta, jotta eripituiset mittausarvot ovat vertailukelpoisia. Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa normaalius puolestaan viittaa siihen, miten käytännöt, käyttäytyminen tai arvot normalisoituvat eli muuttuvat yleisesti hyväksytyiksi.

Datassa normaalisaatio voi tapahtua esimerkiksi min-max-normalisoinnilla, jossa muuttuja skaalataan arvoihin välillä 0 ja 1, tai z-skalausella, jossa arvot muutetaan standardijakauman perusteella (keskihajonta 1). Muita menetelmiä ovat robust-skaalaus, logaritmimuunnokset sekä Box-Cox -muunnos. Normalisoinnin tavoitteena on parantaa vertailtavuutta, helpottaa tilastollista analyysiä ja parantaa joidenkin koneoppimismallien suorituskykyä. Haasteita ovat muun muassa oikean menetelmän valinta, jakauman piirteiden säilyttäminen sekä tulosten tulkinnan vaikeutuminen muunnosten vuoksi.

Sosiaalisessa kontekstissa normaalisaatio voi heijastaa prosesseja, joissa uudet käytännöt, teknologiat tai politiikat yleistyvät ja muuttuvat osaksi arkea. Tällainen normalisointi voi viedä sekä etua että rajoituksia: se voi lisätä yhdenmukaisuutta, mutta samalla kärjistää erilaisten tilanteiden huomioimisen tarvetta.

Katso myös: standardointi, min-max-normalisointi, z-skore, Box-Cox -muunnos.