neuvotteluteitse

Neuvotteluteitse on ilmaisukeino, jolla asioita pyritään ratkaisemaan suoran vuorovaikutuksen ja keskustelun kautta osapuolten välisessä neuvottelussa ilman oikeudenkäyntiä tai virallisia väliintuloja. Termi kuvaa menettelyä, jossa ratkaisu syntyy osapuolien välisessä sopimis- tai keskusteluprosessissa, eikä pakotetulla ratkaisulla.

Käyttökonteksti ja sovellukset ovat laajat. Sitä käytetään erityisesti sopimus- ja työoikeudellisissa tilanteissa, mutta sitä sovelletaan myös julkisessa hallinnossa, neuvotteluissa viranomaisten kanssa sekä kansainvälisissä tai kaupallisissa kiistatilanteissa. Neuvotteluteitse voidaan pyrkiä sekä ennaltaehkäisemään erimielisyyksiä että ratkaisemaan jo syntynyt kiista. Yleensä neuvottelut käynnistetään hyvä faith -periaatteen hengessä, ja prosessi voi tähdätä kirjalliseen sopimukseen tai suullisen ymmärryksen vahvistamiseen.

Proseduurisesti neuvotteluteitse ei itsessään velvoita lopullisen ratkaisun sitovuuteen, ellei osapuolet sopimisessaan toisin määrää. Mikäli neuvottelut eivät tuota tulosta, käytännöt voivat siirtyä sovitteluun, välimiesmenettelyyn tai riita-asiassa oikeudelliseen ratkaisuun. Siten neuvotteluteitse toimii usein ensimmäisenä vaiheena kiistanratkaisussa.

Edut ja rajoitteet vaihtelevat; etuina pidetään vuorovaikutuksen säilyttämistä, kustannusten ja ajan säästämistä sekä toimintatapojen joustavuutta. Rajoitteina ovat epäedulliset neuvotteluaset, voimatasapainon ongelmat sekä se, ettei ratkaisu välttämättä sido osapuolia, jolloin toistuva kiistäminen voi kestää pitkään. Neuvotteluteitse liittyy läheisesti sovitteluun ja muuhun käyttäytymiseen “neuvottelumenettelyllä” ratkaisemisessa.