nestevajauksessa

Nestevajaus on tila, jossa elimistön nestemäärä laskee suhteessa tarpeeseen. Se syntyy, kun nestettä menettää liikaa tai nestettä nauttii liian vähän. Nestevajaus voidaan jakaa lievään, kohtalaiseen ja vaikeaan, ja se vaikuttaa sekä veden että elektrolyyttien tasapainoon sekä verenkiertoon.

Yleisimmät syyt ovat ripuli, oksentelu, voimakas hikoilu, kuume, palovammat ja verenvuoto. Riskitekijöitä ovat vauvat ja pienet lapset sekä vanhukset, runsas fyysinen rasitus, kuuma ilmasto sekä sairaudet, jotka lisäävät virtsaneritystä (esim. diabetes mellitus tai diabetes insipidus) tai rajoittavat veden saantia.

Oireina ovat janontunne, kuiva suu ja iho, vähentynyt virtsaneritys sekä tumma virtsa ja väsymys. Vakavassa nestevajauksessa voi ilmetä huimausta, hypotensio, nopea pulssi, sekavuus tai letargia. Lapsilla oireet voivat ilmetä ärtyneisyytenä, ruokahaluttomuutena ja väsymyksenä.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä nestemäärän menetyksen asteeseen. Painonlasku, verenpaineen muutokset sekä virtsanerityksen vähentyminen tukevat arviota. Laboratoriokokeissa voidaan todeta kohonnut hematokriitti, elektrolyyttihäiriöitä ja vaikutuksia osmolaliteettiin.

Hoito riippuu nestevajauksen asteesta. Lievä–kohtalainen dehydraatio hoidetaan yleensä suun kautta annettavalla suolaliuoksella, joka korvaa sekä nestettä että elektrolyyttejä. Vakavampi dehydraatio vaatii sairaalahoitoa ja suonensisäistä nesteytystä (esim. 0,9% natriumkloridi tai Ringerin laktaatti) sekä taustalla olevan syyn hoitoa.

Ennaltaehkäisy painottaa riittävää juomista erityisesti sairauksien, kuuman sään ja liikunnan aikana sekä nopeaa nesteytystä tarvittaessa. Hyvä nesteytys ja varhainen hoito ehkäisevät komplikaatioita.