nenäendoskopiaan

nenäendoskopia on diagnostinen toimenpide, jossa nenäkalvoa ja nenän rakenteita tarkastellaan endoskoopin avulla. Endoskooppi on ohut, valaisulla varustettu instrumentti, jonka sierainten kautta sijoitetaan nenänonteloon. Endoskooppeja on sekä joustavia kuituoptisia että jäykkiä; joustavat mahdollistavat paremman pääsyn epämuodostuneisiin rakenteisiin, kun taas jäykät antavat vakaamman ja suurikuvan tarkastelun.

Käyttötarkoituksiin kuuluvat muun muassa krooninen nenäkäytävän tukkoisuus, sinuiittien ja nenäontelon tilan arviointi, nenäverenvuodon syyn selvittäminen, epäily kasvaimesta tai polyypeistä sekä rakenteellisten poikkeamien ja limakalvon tulehduksen luonteen toteaminen sekä seuranta toimenpiteiden jälkeen.

Valmistautuminen ja toimenpide tapahtuvat yleensä paikallispuudutuksella. Nenään voidaan annostella puudutus- ja vasokonstriktorina toimivaa sumutetta, ja potilasta pyydetään rentoutumaan ja hengittämään suun kautta. Endoskooppi viedään sieraimen kautta nenäonteloon; toimenpide on useimmiten lyhyt, ja potilas voi istua mukavasti ja seurata kuvaa näytöltä. Tarvittaessa voidaan tehdä nenä- tai kurkukasvannasta näytteitä tai kudosnäyte.

Jälkitoimet ja riskit ovat mm. lievä nenäverenvuoto, nenänpoltteen tai tukkoisuuden tunne sekä väliaikainen limakalvon ärsytys. Vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia, mutta voivat esiintyä esimerkiksi erittäin harvinaisena infektiona tai, syvissä tapauksissa, aistinalueiden komplikaatioina. Tutkimus ei yleensä vaadi anestesiaa, mutta joidenkin lasten tai potilaiden kohdalla voidaan käyttää lyhytaikaista sedointia tai kivunlievitysvalmisteluita.

Nenäendoskopia tarjoaa suoran, visuaalisen näkymän nenäonteloon ja sinusalueille, ja sitä käytetään sekä diagnostiikan että hoidon suunnittelun tukena. Se ei kuitenkaan korvaa kuvantamistutkimuksia kuten CT:tä tai MRI:t, kunkusipat kyseessä on syvemmät rakenteet tai laaja-alaiset poikkeamat.

---