nauhoittaminen

Nauhoittaminen tarkoittaa äänien, kuvien tai molempien tallentamista myöhempää kuuntelua tai katselua varten. Se kattaa sekä äänityksen (äänitteiden tallennus) että videon tallentamisen, ja sitä käytetään muun muassa musiikkituotannossa, journalismissa, elokuvatuotannossa, opetuksessa sekä arkistoinnissa. Nauhoittaminen voi olla sekä tarkoituksellista että automaattisesti tapahtuvaa, kuten turvallisuus- tai luokitusnauhoituksia.

Teknisesti nauhoittaminen koostuu vastaanottamisesta, tallentamisesta ja tallenteen säilyttämisestä. Äänityksessä käytetään äänilähteitä (mikrofonit, soittimet, äänilähteet) sekä tallennuslaitteita (äänitallentimet, äänikortit, työasemat). Videon tallennuksessa kuvan tallennuslaitteet (kamerat) ja mahdolliset kiinnitetyt äänilähteet sekä ääninauhuri voivat olla osa järjestelmää. Digitaalinen tallennus on yleisintä nykyaikaisessa tuotannossa ja arkistoinnissa, mutta myös analogisia medioita, kuten magneettinauha tai filmimateriaalit, käytetään joissakin sovelluksissa.

Tiedostoformaattien osalta äänitteet tallennetaan usein digi-ääniin WAV, AIFF tai MP3 -muodoissa, ja videot MP4, MOV tai AVI -muodoissa. Metatiedot, kuten kappale- tai kuvausdata sekä aikaleimat, helpottavat hakua ja järjestämistä. Tallenteiden hallinta sisältää tiedostojen nimeämisen, varmuuskopioinnin ja pitkäaikaisen arkistoinnin sekä oikeuksien, tekijänoikeuksien ja käytön eettisten seikkojen huomioinnin.

Nauhoittamista säätelevat lainsäädäntö ja käytännöt, kuten suostumus tallennettavien henkilön henkilötietojen keräämiseen, yksityisyyden suoja sekä tekijänoikeudet. Eettinen harkinta korostuu erityisesti julkisten tai arkaluontoisten materiaaleja tallentaessa.

---