narratiivistaminen

Narratiivistaminen tarkoittaa ilmiöiden, tapahtumien tai kokemusten muuntamista tarinalliseksi selostukseksi. Se järjestää tapahtumat ajallisesti, rakentaa syy-seuraussuhteita ja luo merkityksiä, jolloin monimutkaisimmat ilmiöt hahmottuvat tarinallisesti.

Prosessi sisältää valinnan, tulkinnan ja rakenteen muodostamisen: tarinan juoni, henkilöhahmot, konfliktit sekä kontekstin asettamisen. Narratiivin tarkoituksena on esittää ymmärrettävä, mielekäs kokonaisuus, joka voi tukea muistamista, viestintää ja merkityksen muodostumista. Narratiivistamista käytetään erilaisten kokemusten ja tietojen jäsentämisessä sekä viestinnässä.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi tutkimus, erityisesti narratiivinen tutkimus, journalismi ja viestintä, koulutus ja oppiminen, psykoterapia sekä organisaatio- ja yhteiskuntapolitiikan viestintä. Narratiivistaminen voi auttaa välittämään kokemuksia yhteisöille sekä valottamaan monimutkaisia ilmiöitä ja arvoja.

Hyödyt ja riskit liittyvät sekä ymmärryksen lisäämiseen että muistamisen ja viestinnän tukemiseen. Esimerkiksi tarinallistaminen voi lisätä empatiaa ja kiinnostavuutta, mutta siihen liittyy myös vaaroja yksinkertaistamisesta, valikoivasta tiedon korostamisesta sekä narratiivin mahdollisesta vinoutumisesta.

Kritiikki ja näkökulmat huomioivat, miten tarinallistaminen voi vaikuttaa tieteen objektiivisuuteen ja vallankäyttöön sekä miten eritaustaiset äänet ja kokemukset voidaan ottaa mahdollisimman laajasti huomioon. Narratiivistaminen nähdään usein työkaluna, jota voidaan käyttää yhdessä muiden menetelmien kanssa.