määrällisyyden

Määrällisyyden (määrällisyyden) käsite viittaa ilmiön ominaisuuteen olla määrällisesti ilmaistavissa ja mitattavissa. Se tarkoittaa, että havaintoja käsitellään numeerisesti ja usein tilastollisesti, toisin kuin laadullinen (laadullisuus) lähestymistapa, jossa korostetaan merkityksiä, kuvauksia ja luokittelua ei-numeerisella tavalla.

Määrällisyys esiintyy erityisesti määrällisessä tutkimuksessa, jossa käytetään mittareita, asteikkoja ja kvantitatiivisia menetelmiä. Keskeisiä piirteitä ovat objektiivisuus, toistettavuus ja tulosten yleistettävyys. Data pyritään luokittelemaan mitta-asteikon mukaan, tyypillisesti nominal, ordinal, interval ja ratio -asteikkojärjestykseen. Tutkimuksessa voidaan soveltaa tilastollisia testejä, regressio-analyyseja ja erilaisia mallinnusmenetelmiä.

Määrällisyyden käyttö edellyttää huolellista operatiivista määrittelyä eli sitä, miten ilmiö mitataan ja millaisia muuttujia sen kuvaamiseen käytetään. Tällöin voidaan varmistaa mittaamisen validiteetti sekä reliabiliteetti ja mahdollistaa vertailut useiden tutkimustapausten välillä. Samalla määrällisyys voi kuitenkin rajoittaa ilmiön monimuotoisuuden ja kontekstuaalisuuden ymmärtämistä, jos mittaaminen tai kehitetyt mittarit ovat liian kapeita.

Määrällisyyden käsitettä käytetään kattavasti tieteessä ja tutkimusmenetelmissä sekä arkipäiväisessä puheessa korostaen numerista kuvaamista. Se esiintyy rinnakkain laadullisen tutkimuksen kanssa, ja näiden lähestymistapojen yhdistäminen tunnetaan usein triangulaationa metodologisessa tutkimuksessa.