mykotoksiineja

Mykotoksiinit ovat homeiden tuottamia haitallisia yhdisteitä, jotka voivat kontaminoida elintarvikkeita. Ne ovat sekundaarimetaboliitteja, joiden muodostuminen riippuu homeen lajista sekä ympäristötekijöistä. Sienissä, kuten Aspergillus, Penicillium ja Fusarium, voi esiintyä näitä toksineja viljelyn ja varastoinnin yhteydessä.

Yleisimmät mykotoksiiniryhmät ovat aflatoksiinit (esim. aflatoksiini B1 on erityisen karsinogeeninen), ochratoksiini A sekä fumonisiinit (B1, B2). Lisäksi tavataan zearalenonia sekä trichotheeneja, kuten deoksynivalenolia (DON) sekä T-2- ja HT-2-toksineja. Myös patuliini voi muodostua joissakin hedelmissä ja mehuissa. Näitä toksineja voi esiintyä viljoissa, pähkinöissä, siemenissä, mausteissa, kuivatuissa hedelmissä sekä kahvissa ja kaakaossa, ja ne voivat siirtyä eläinrehuun.

Terveysvaikutukset riippuvat toksinista ja altistuksen kestosta. Pitkäaikainen altistus voi lisätä syöpäriskiä (erityisesti aflatoksiini B1 maksassa), aiheuttaa munuais- ja maksavaurioita sekä heikentää immuunijärjestelmää. Joillakin toksineilla, kuten zearalenonilla, voi olla hormonaalisia vaikutuksia eläimissä ja ihmisissä.

Valvonta ja sääntely Suomessa ja EU:ssa perustuvat ennaltaehkäisyyn ja enimmäisrajoihin elintarvikkeissa. EFSA ja viranomaiset arvioivat riskejä, ja elintarvikkeille asetetaan maksimikontaminaatioarvoja sekä seuranta- ja testaamisvaatimuksia. Detektointi tehdään pääasiassa LC-MS/MS-, HPLC- ja ELISA -menetelmillä. Ehkäisy perustuu viljelyn ja varastoinnin hallintaan, kuivaamiseen, lajitteluun sekä hyviin maatalous- ja elintarviketeollisuuden käytäntöihin, sekä prosesseissa tapahtuvaan riskienhallintaan.