Mykotoksiinit

Mykotoksiinit ovat sieniä, erityisesti homeiden kuten Aspergillus-, Penicillium- ja Fusarium-lajien tuottamia toksiineja, jotka voivat saastuttaa elintarvikkeita ja rehuja. Niiden muodostuminen vaatii yleensä kosteita ja lämpimiä olosuhteita sekä säilytystilan puutteita. Monet mykotoksiinit ovat erittäin kestäviä ja voivat säilyä käsittelyn ja varastoinnin aikana.

Yleisimmät mykotoksiinit ovat aflatoksiinit (erityisesti aflatoksiini B1), ochratoksiini A, fumonisiinit, zearalenoni sekä trichotheenit (esim. deoksynivalenoli, DON). Lisäksi esiintyy patuliinia ja citriiniä. Vaikutukset voivat olla akuuttia tai kroonista; aflatoksiini B1 on erittäin syöpää aiheuttava (IARC-ryhmä 1); ochratoksiini A voi vaurioittaa munuaisia; zearalenoni on estrogeeninen; DON voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan ärsytystä sekä immuunijärjestelmän vaikutuksia. Mykotoksiinien terveysvaikutukset riippuvat annoksesta ja altistumisajasta, ja ne voivat ilmetä oksenteluna, vatsakipuina sekä maksaa tai munuaissairauksina sekä immunologisina vaikutuksina.

Elintarvikkeissa mykotoksiineja esiintyy viljoissa (maissi, vehnä, ohr), pähkinöissä, kahvissa, kuivatuissa hedelmissä, mausteissa sekä maitotuotteissa (esim. aflatoksiini M1 maitotuotteissa). Altistuminen tapahtuu pääasiassa saastuneen ruoan nauttimisen kautta; riski kasvaa, jos varastointi on huono ja homekasvu on vilkasta.

Regulaatio ja valvonta: EU- ja kansainväliset säädökset asettavat enimmäismääriä mykotoksiineille elintarvikkeissa sekä vaatimuksia näytteenotossa ja analysoinnissa. Tunnistusta varten käytetään analyyttisiä menetelmiä kuten HPLC- tai LC-MS/MS-tutkimuksia sekä immunologisia testejä (ELISA). Hallinta edellyttää myös hyviä maatalous- ja varastointikäytäntöjä sekä jatkuvaa seurantaa.

Yhteenveto: mykotoksiinit ovat haitallisia luonnonoccurrenceeria, joiden riskit riippuvat presentaatio, altistuksesta ja ajasta. Luonnonvalvonta ja torjuntatoimet ovat olennaisia elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi.