muutoskäyttäytymisen

Muutoskäyttäytyminen tarkoittaa yksilön tai ryhmän toiminnan, tapojen tai reaktioiden muuttumista ajan myötä. Se voi olla tietoista ja tavoitteellista tai tiedostamatonta, ja siihen vaikuttavat motivaatio, tieto, sosiaaliset vaikutukset sekä ympäristön muutokset. Termiä käytetään sekä terveyskäyttäytymisen, oppimisen ja työkaltojen sekä laajempien yhteiskunnallisten ilmiöiden yhteydessä. Muutoskäyttäytymistä voidaan tarkastella sekä prosessina että lopputuloksena: millaisia vaiheita ihminen kokee ja millainen käytöksen muutos käytännössä on.

Teoreettisesti muutoskäyttäytymistä selittävät erilaiset mallit ja lähestymistavat. Esimerkkejä ovat transtheorinen malli (TTM), joka kuvaa muutosvaiheita ja siirtymiä, sekä suunnitellun käyttäytymisen teoria ja sosiokognitiivinen teoria, jotka korostavat motivaatiota, kyvykkyyksiä ja ympäristön vaikutuksia. Käyttäytymällistieteissä ja käyttäytymätaloustieteessä painotetaan myös reunaehtoja, kuten palkkioita, sosiaalista tukea ja ohjaavia ympäristötekijöitä (nudges).

Mittarit ja tutkimus muutoskäyttäytymisen arvioimiseksi painottavat sekä itsearviointia että objektiivisia mittareita. Tieteessä käytetään esimerkiksi seurantaa tavoitteiden saavuttamisesta, terveydellisiä muutoksia, suorituskykymittareita tai käyttäytymisen tapahtumaa kuvaavia datoja. Haasteita ovat ilmiön monimutkaisuus, reaktiot sekä sosiaalinen vahvistus ja raportointivirheet.

Sovelluksissa muutoskäyttäytymisen edistämiseksi hyödynnetään viestintää, koulutusta, motivaation tukemista, tavoiteasettelua sekä ympäristön muokkaamista. Tärkeitä konteksteja ovat terveyskäyttäytymisen muutos (esim. tupakoinnin lopettaminen, ruokailu ja liikunta), työpaikan muutosjohtaminen sekä ympäristökäyttäytymisen ja yhteiskunnallisten toimintatapojen kehittäminen.