munasarjasyövät

Munasarjasyövät ovat munasarjoissa kehittyviä pahanlaatuisia kasvaimia. Suurin osa tapauksista on epiteliaalista alkuperää, ja ne jaotellaan alatyyppien mukaan. Epiteliaaliset munasarjasyövät muodostavat noin 90 prosenttia tapauksista. Harvinaisempia ovat germ cell -kasvaimet ja stromaalikasvaimet.

Riskiä lisäävät tekijät ovat ikä (yleisesti yli 50 vuotta), BRCA1- ja BRCA2-geenimutaatit sekä muut perinnölliset syöpäriskit, kuten Lynchin syndrooma. Henkilökohtainen tai perinnöllinen syöpätausta munasarjoissa tai rintakasvaimissa lisää riskiä. Suojatekijöinä pidetään yhdistelmäehkäisypillereiden käyttöä, useita raskauksia ja imetystä sekä munasarjojen ja/tai putkien poistoon liittyviä kirurgisia toimenpiteitä joidenkin riskien vähentämiseksi.

Oireet ovat usein epäspefisiä ja sairaus voi olla oireeton pitkään. Yleisimpiä oireita ovat vatsan laajentuma tai Paisuminen, alavatsan kipu, kylläisyyden tunne sekä muutokset suolen tai virtsarakon toiminnassa. Varhaisen vaiheen seulonta väestölle ei ole suositeltavaa, koska se ei täysin paranna lopputulosta ja voi aiheuttaa haittaa.

Diagnoosi ja stadiointi perustuvat kliinisiin tutkimuksiin ja kuvantamiseen. Tärkeimmät tutkimukset ovat transvaginaalinen ultraäänitutkimus ja CA-125 -verikoe; lisätutkimuksina käytetään tietokonetomografiaa tai magneettikuvausta. Diagnoosi ja hoitosuunnitelma perustuvat kirurgiseen todennukseen ja FIGO-stadiumiin.

Hoito on pääosin kirurginen: tavoitteena on poistaa mahdollisimman suuri osa kasvaimesta (debulking). Leikkauksen jälkeen annetaan yleensä adjuvantti kemoterapiaa, useimmiten karboplastiiniä ja paklitakseelia. BRCA-mutaatiot tai homologous recombination -puutos voivat ohjata PARP-inhibiittorien käyttöä; joissain tapauksissa voidaan käyttää bevasizumab-lisähoitona. Toistuvissa tapauksissa hoitovaihtoehdot ja kliiniset kokeet voivat tarjota lisämahdollisuuksia.

Prognosi riippuu suurimmaksi osaksi sairauden staage-diagnoosissa. Varhaisvaiheessa viiden vuoden elossaolo on parempi kuin edenneessä vaiheessa. Seuranta on pitkäaikaista potilaan tilan ja mahdollisten uusintatapauksien seuraamiseksi.