mittaustarkkuus

Mittaustarkkuus kuvaa sitä, miten hyvin mittaustulos vastaa todellista arvoa kyseisessä suureessa. Se riippuu sekä mittausmenetelmän totuusarvosta että mittauksessa ilmenevistä epävarmuuksista. Käytännössä mittaustulos ei ole vain yksittäinen luku, vaan siihen liittyy epävarmuus, joka kertoo tuloksen mahdollisen poikkeaman todellisesta arvoista.

Mittaustarkkuuteen vaikuttavat sekä systemaattiset virheet (bias) että satunnaiset virheet. Trueness eli totuusarvo kuvaa mittauksen läheisyyttä todelliseen suureeseen; precision eli tarkkuus kuvaa tulosten toistettavuutta eli hajontaa, kun mittaus toistetaan useita kertoja samoissa oloissa.

Jokaisella mittauksella on epävarmuus, ja mittaustulos ilmoitetaan usein arvon lisäksi epävarmuusrajoineen tai luottamusvälinä, joka osoittaa sen tarkkuuden. Epävarmuuden arviointi perustuu mittausmenetelmän ja kalibroinnin jäljitettävyyteen SI-järjestelmään sekä mittausolosuhteiden kontrolliin.

Mittaustarkkuutta parannetaan kalibroinnilla, säännöllisellä laitteiden huollolla ja mittausmenetelmien jäljitettävyyden varmistamisella. Validointi sekä ympäristötekijöiden kontrollointi sekä mittausvirheiden vaikutusten minimoiminen ovat keskeisiä keinoja parantaa tarkkuutta. Tärkeää on lisäksi koulutus, laadunvarmistus ja asianmukainen dokumentointi.

Käytännössä mittaustarkkuus on keskeinen osa laadunhallintaa, laboratoriotoimintaa ja valmistusprosesseja. Kansainväliset standardit, kuten ISO/IEC 17025 ja ohjeet epävarmuuden ilmaisemisesta (GUM), ohjaavat mittaustarkkuuden arviointia ja varmistamista.