Epävarmuuden

Epävarmuus on käsite, joka kuvaa tilaa, jossa tiedon puute, hajonta tai sattumanvaraisuus estää tarkan ennustamisen tai varman päätöksen. Se kuuluu sekä tietoon liittyviin rajoituksiin (episteminen epävarmuus) että luontaisen vaihtelun aiheuttamaan epävarmuuteen (aleatorinen epävarmuus).

Episteminen epävarmuus johtuu rajoitetusta tai virheellisestä tiedosta, puutteellisista malleista tai näytön epävarmuudesta. Aleatorinen epävarmuus kuvaa järjestelmän sisäistä arpoutumaa, jota ei voida poistaa tilastollisin keinoin. Käytännön esimerkkejä ovat ilmastonmuutosmallien ennusteiden epävarmuus sekä tutkimus- ja talousmallien tulosten vaihtelu.

Epävarmuuden mittaaminen ja hallinta kuuluu tilastotieteeseen sekä päätöksentekoon. Tieteen ja tutkimuksen piirissä epävarmuutta kuvataan todennäköisyysjakautumilla, hajonnalla ja luottamusvälillä. Päätöksenteossa käytetään herkkyysanalyysiä, skenaariotyöskentelyä ja robustia suunnittelua, jotta ratkaisut pysyvät toimivina epävarmuuden vallitessa. Riskienhallinnassa epävarmuuden huomioiminen tarkoittaa varautumista erilaisiin kehityskulkuun sekä riskien ja mahdollisuuksien tasapainottamista.

Kielessä epävarmuuden muotoja esiintyy usein genetiivissä, kuten epävarmuuden hallinta, epävarmuuden mittaaminen tai epävarmuuden vaikutukset. Termiä käytetään monipuolisesti eri aloilla, aina tieteellisestä tutkimuksesta liiketoimintaan ja politiikan suunnitteluun asti.

Lisätietoja: tilastotiede, riskienhallinta, epistemologia, päätöksentekoteoria.