Aleatorinen

Aleatorinen on adjektiivi, joka tarkoittaa sattumaan, sattumanvaraisuuteen tai epävarmuuteen perustuvaa. Sana tulee latinan sanasta alea, joka tarkoittaa onnenpeliä tai noppia. Taiteessa ja filosofiassa aleatorinen viittaa käytäntöihin, joissa osa teoksen lopullista muotoa määräytyy satunnaisesti tai esittäjän valintojen kautta.

Säveltaiteessa aleatorinen musiikki viittaa sävellyksiin ja esitystapoihin, joissa osa prosessista jätetään sattuman varaan. Tämä voi tarkoittaa arpomista, sattumanvaraisia valintoja, improvisaatiota tai avoimia nuotteja ja ohjeita, joiden toteutus voi vaihdella konsertista toiseen. Tunnettuja esimerkkejä ovat John Cagen keskeiset menetelmät ja teokset, sekä muiden 1950–60-luvun eurooppalaisten säveltäjien kokeilut, kuten avoimien ja muuttuvien muotojen käyttöönotto. Aleatorisen musiikin ideana on usein vähentää säveltäjän kontrollia ja antaa esittäjälle tai sattumalle rooli teoksen lopullisen kuulostaman muotoutumisessa.

Aleatorisia käytäntöjä sovelletaan myös visuaalisessa taiteessa ja partageissa sekä teatterissa ja elokuvassa. Kuvataiteessa satunnaisuus voi näkyä esimerkiksi prosessinomaisina, arpomiseen tai epävarmuuteen perustuvina työ- tai materiaalivalintoina. Teksteissä ja performanssitaiteessa aleatorisuus voi tarkoittaa rakenteellista avoimuutta, lukijan tai katsojan osallistumisen korostamista sekä tekijän kontrollin purkamista.

Nykyisin aleatorisia menetelmiä tarkastellaan osana taiteellisen tutkimuksen monimuotoista kenttää, jossa korostetaan prosessin merkitystä, tulkinnan rajojen rikkomista ja sattuman paikkaa teoksen merkityksessä.