mittausmalleja

Mittausmalleja ovat teoreettisia ja matemaattisia kuvauksia siitä, miten jokin suure mitataan tai havaitaan. Ne kattavat sekä fyysiset suureet että latentit konstruktiot, kuten kyvykkyydet, asenteet tai psykososiaaliset ilmiöt. Mittausmallien tarkoitus on selittää, miten mittaustulos syntyy instrumentin vasteen ja todellisen arvon välisen suhteen kautta, sekä miten mittausvirheet vaikuttavat havaintoihin.

Metrologian kontekstissa mittausmalli kuvaa muuttujan X todellisen arvon ja mittaustuloksen Y välistä suhdetta. Siinä huomioidaan kalibrointi, lineaarisuus, herkkyys sekä satunnaiset ja systemaattiset virheet, ja pyritään määrittämään tuloksen epävarmuus ja jäljitettävyys standardeihin.

Tilastollisessa ja psykometrisessä kontekstissa mittausmallit määrittelevät, miten havaittavat muuttujat liittyvät latentteihin tekijöihin. Kaksi yleistä muotoa ovat heijastava malli (latentti tekijä aiheuttaa havaittavat ilmaisut) ja muodostava malli (havaittavat ilmaisut muodostavat latentin konstruktion). Lisäksi käytetään monitasoisia ja bifaktorimalleja sekä epälineaarisia sovelluksia. Näissä malleissa arvioidaan mittausten luotettavuutta ja validiteettia sekä malli-soveltuvuutta datalle.

Mittausmallien arviointi perustuu sovittuvuuden mittareihin sekä luotettavuuteen ja konstruktiiviseen validiteettiin. Latenttien rakenteiden invarianssi vertaillessa ryhmiä on keskeistä, jotta mittaus on vertailukelpoinen.

Käyttökohteita ovat mittausinstrumenttien kehittäminen, psykologisten ja koulutustestien rakentaminen, laadunvalvonta sekä ympäristö- ja teollisuusmittaukset. Mittausmallien oikea valinta ja oletusten tarkka arviointi ovat keskeisiä, jotta tulokset tulkittavissa ja vertailukelpoisia.