mittausinstrumenttien

Mittausinstrumenttien käsite kattaa laitteet ja välineet, joiden avulla voidaan mitata ja ilmoittaa fyysisiä suureita. Niitä käytetään laboratorioissa, teollisuudessa ja tutkimuksessa, ja ne kattavat mittauksen pituudesta massaan, aikaan, lämpötilaan, paineeseen sekä sähköisiin ja kemiallisiin suureisiin.

Mittausinstrumentit voidaan luokitella periaatteen mukaan mekaanisiin, sähköisiin, optisiin ja akustisiin laitteisiin. Ne voivat olla käsikäyttöisiä tai automaattisia sekä analogisia että digitaalisia. Yleisimmät esimerkit ovat pituusmittarit (viivaimet, mittanauhat), massamittarit (vaaka), lämpötilan- ja paineen mittauslaitteet sekä sähköiset mittaajat kuten jännite- ja virta-mittarit. Erikoisaloilla hyödynnetään muun muassa spektroskopiaa ja interferometriaa.

Kalibrointi ja jäljitettävyys

Mittausinstrumenttien tarkkuus ja luotettavuus varmistetaan säännöllisellä kalibroinnilla sekä asianmukaisella huollolla. Kalibrointi tarkoittaa mittaustulosten vertailua tunnettuun standardiin ja SI-yksiköihin siten, että tulokset ovat jäljitettävissä kansainvälisiin standardeihin. Kalibrointi lisää toistettavuutta ja auttaa arvioimaan epävarmuutta; se suoritetaan useimmiten akkreditoiduissa laboratorioissa tai valmistajan ohjeiden mukaan.

Standardit

Metrologian alalla noudatetaan sekä kansainvälisiä että kansallisia standardeja. Keskeisiä ovat ISO/IEC 17025 - vaatimukset laboratorioiden pätevyydelle ja ISO 10012 - mittausprosessien laadunvarmistukselle. Lisäksi käytetään ohjeistuksia epävarmuuden arvioinnista ja tulosten merkitsemisestä sekä kansainvälisiä suosituksia jäljitettävyyden takaamiselle. Näiden avulla mittausinstrumenttien tulokset ovat luotettavia ja vertailukelpoisia eri paikoissa ja eri aikoina.