mikroaerofiilisistä

Mikroaerofiiliset ovat eliöitä, jotka tarvitsevat happea kasvuunsa, mutta selvästi pienempiä pitoisuuksia kuin mitä normaalisti löytyy ilmakehässä. Tämä tarkoittaa, että ne eivät pysty selviytymään korkeissa happipitoisuuksissa, jotka ovat haitallisia niille. Tyypillisesti mikroaerofiiliset organismit viihtyvät noin 2-10 prosentin happipitoisuuksissa. Ilmakehän happipitoisuus on noin 21 prosenttia, mikä on liian korkea näille bakteereille.

Nämä organismit saattavat käyttää happea osana soluhengitystään, mutta niiden aineenvaihduntaan liittyvät entsyymit voivat olla herkkiä korkeille happipitoisuuksille. Tämän vuoksi ne kehittävät erilaisia strategioita selviytyäkseen tai kasvattaakseen suojautuakseen happea vastaan. Esimerkiksi monet mikroaerofiiliset bakteerit tuottavat entsyymejä, kuten superoksididismutaasia, joka neutraloi haitallisia happiyhdisteitä.

Mikroaerofiiliset mikrobit löytyvät useista eri ympäristöistä, kuten maaperästä, vesistöistä ja eläinten ruoansulatuskanavista. Ne ovat usein osa luonnollisia ekosysteemejä ja voivat osallistua erilaisiin biogeokemiallisiin sykleihin. Jotkut mikroaerofiiliset organismit voivat olla myös taudinaiheuttajia ihmisissä ja eläimissä. Esimerkiksi Helicobacter pylori, joka on yleinen ihmisen mahalaukussa ja liittyy mahahaavoihin ja syöpään, on mikroaerofiilinen bakteeri.

Laboratorio-olosuhteissa mikroaerofiilisten bakteerien kasvattaminen vaatii erityisiä inkubointiolosuhteita. Tämä voidaan saavuttaa käyttämällä kaasusekoittimia, jotka tuottavat halutun happipitoisuuden, tai käyttämällä suljettuja astioita, joihin lisätään kemikaaleja, jotka kuluttavat happea. Tämä mahdollistaa niiden tutkimisen ja diagnosoinnin eri sovelluksissa.