metalloinnin

Metallointi on pintakäsittelyprosessi, jossa kappaleen pinnalle muodostetaan ohut metallikerros. Kerroksen tarkoituksena on parantaa esimerkiksi korroosionkestoa, kulutuksenkestävyyttä, sähkönjohtavuutta tai juottavuusominaisuuksia sekä vaikuttaa pinnan ulkonäköön ja värisävyyn.

Metalloinnin päämenetelmät voidaan jakaa kolmeen kuuluvat ryhmään. Galvaaninen metallointi on elektrolyyttinen prosessi, jossa työkappale toimii katodina ja metallionit siirtyvät liuoksesta pinnalle sähkökemiallisen reaktion kautta. Yleisimmät pinnoitteet ovat sinkki, kupari, nikkeli, kromi sekä kullan ja hopean johdannaiset. Elektroless metallointi on kemiallinen pelkistysprosessi, joka ei tarvitse ulkoista sähkövirtaa; sitä käytetään muun muassa nikkeli-, tina- ja kromipinnoitteisiin sekä seoksilla, kuten nikkeliphosphori. Fysikaalinen metallointi kattaa menetelmät kuten PVD (sputterointi, haihdutus) ja CVD, joissa metallikerros Richtätään pintaan fyysisillä tai kemiallisilla reaktioilla ilman elektrolyysiä; näitä menetelmiä käytetään usein korkealaatuisten ja puhtaiden pinnoitteiden saamiseksi.

Pinnoitettavien metallien yleisimpiä ryhmiä ovat kupari, nikkeli, kromi, sinkki sekä jalometallit kuten kulta, hopea ja tina; pinnoitusten paksuudet vaihtelevat muutamasta nanometristä joihinkin kymmeniin mikrometriin riippuen käyttötarkoituksesta. Käyttökohteita ovat auto- ja elektroniikkateollisuus, korut ja koristekäsittelyt sekä rakennus- ja teollisuussovellukset. Metalloinnissa on huomioitava ympäristö- ja terveysvaikutukset sekä jätteen tiivis hallinta raskasmetallien vuoksi sekä noudatettava soveltuvia säädöksiä ja suojelutoimia.