metallisoitujen

Metallisoitujen esineiden päällystäminen on prosessi, jossa substraatti saa ohut metallikerroksen metallisoitumisen seurauksena. Metallikerroksen tarkoitus on parantaa pinnan ominaisuuksia, kuten korroosionkestoa, kulutuksenkestävyyttä, sähkönjohtavuutta tai estetiikkaa.

Menetelmät ovat monipuolisia. Elektrolyyttinen metallointi (elektrolyyttinen pinnoitus) käyttää sähkövirtaa metallin siirtämiseksi substraatin pinnalle. Kemiallinen metallointi (elektroless plating) syntyy kemiallisen reaktion kautta ilman sähkövirtaa. Fyysiset metallointimenetelmät, kuten PVD (fysikaalinen haihdutus) ja sputterointi, rakentavat kerroksen käyttämällä kaasumaisia tai hiukkasvirtoja. Galvanoituja ja vastaavia tekniikoita käytetään erittäin yleisesti esimerkiksi sinkkipäällystöissä. Yleisesti voidaan sanoa, että valinta riippuu halutusta kerroksen paksuudesta, kiinnittyvyydestä ja ominaisuuksista.

Materiaalit ja substraatit ovat moninaisia. Yleisimmät metalliset päällysteet ovat kupari, nikkeli, sinkki, kromi, hopea ja kulta. Substraatit voivat olla metalleja, muoveja, keramiikkaa tai komposiitteja; valinta perustuu kantavuuteen, lämpötilakestävyyteen ja tarttuvuuteen.

Sovellukset ovat laajoja. Metallisoituja käytetään auto- ja ilmailuteollisuudessa, elektroniikassa, koru- ja koriste-esineissä sekä kodin tarvikkeissa. Kerroksen tuoma kestävyys, johtavuus ja ulkonäkö ovat keskeisiä syytekijöitä valinnoissa.

Laatu ja ympäristö: Pinnoitteen paksuus, kiinnittyminen ja pinnanlaatu ovat tärkeitä laatuvaatimuksia, joita seurataan testeillä kuten tartuntatesteillä ja paksuuden mittauksilla. Metallipinnoitteiden tuotannossa ja hävittämisessä on huomioitava ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat sekä käytettyjen kemikaalien hallinta.