makroeliöstöstä

Makroeliöstöä tarkoitetaan elinympäristön suurimpia eliöyhteisöjä, joiden yksilöt ovat nähtävissä paljaalla silmällä. Se eroaa mikroeliöstöstä, jonka muodostavat mikrobeja ja muita mikroskooppisen pieniä eliöitä. Makroeliöstöön luetaan usein sekä kasvi- että eläinvaltaista elämää sekä suuria sieniä, ja sen kattavuus vaihtelee tutkimuskysymyksen mukaan.

Yleisesti makroeliöstö sisältää kasvit ja suuremmat eläimet sekä suuria sieniä. Esimerkkejä ovat puut, pensaat ja muut kasvilajit sekä esimerkiksi selkärankaiset kuten linnut ja nisäkkäät sekä monien inverteerien eliöet, kuten suuret hyönteiset ja sammakkoeläimet. Maaperä- ja vesiekosysteemeissä makroeliöstöön kuuluu erityisesti suurikokoiset eläimet ja kasvit, joiden toiminta muokkaa elinympäristöä ja vaikuttaa ravinteiden kiertoon.

Rooli ekosysteemissä on keskeinen: makroeliöstö osallistuu energian ja aineiden kiertoon, vaikuttaa maaperän rakenteeseen ja kasvillisuuden muodostumaan, sekä toimii kasvillisuuden pölyttäjänä ja siirtäjänä. Se välittää paitsi energiaa, myös informaatiota ilmaston ja veden tilasta. Makroeliöstön monimuotoisuus heijastaa usein elinympäristön tilaa ja se voi toimia indikaattorina häiriöille, kuten häiritseville maankäytölle tai saasteille.

Tutkimuksessa makroeliöstöä lähestytään nelijaksoisesti: lajien tunnistus ja määritys, niiden tilan ja runsaisuuden mittaaminen sekä vuorovaikutusten ja rakenteen kartoitus. Menetelmät voivat käsittää näytteenottoa, kenttäobservointeja sekä etnisen ja pitkittäistutkimuksen yhdistelmiä. Makroeliöstön ymmärtäminen tukee ekosysteemipalvelujen arviointia ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.