maallistuminen

Maallistuminen, eli secularisaatio, on yhteiskunnallinen prosessi, jossa uskonnon vaikutusvalta yhteiskunnan julkisessa elämässä heikkenee. Se näkyy uskontojen auktoriteetin kaventumisena sekä uskonnon entistä suuremman yksityistämisenä yksilön elämään. Maallistuminen tarkoittaa usein myös eriytymistä uskonnollisten instituutioiden ja valtion, koulutuksen sekä lainsäädännön toiminnasta.

Prosessin taustalla nähdään useita tekijöitä: modernisaatio, teollistuminen, urbanisaatio, tieteellinen ajattelutapa ja koulutuksen laajentuminen, pluralismi sekä globalisaatio. Näiden seurauksena uskonnollinen auktoriteetti voi menettää julkisen hallinnan ja moraalin ohjausvoiman, kunolit ja ihmiset rakentavat maailmankuvaansa monin eri perustein.

Indikaattoreita maallistumiselle ovat muun muassa uskonnollisten rituaalien ja kirkkokäyntien väheneminen, uskonnollisen identiteetin ja institutionaalisen uskonnollisen yhteisöllisyyden roolin uudelleen määrittely sekä uskonnon julkisen vaikuttamisen kaventuminen lainsäädännössä ja politiikassa. Myös yksilön uskonnollisen uskon ilmaisujen muutos ja sitä seuraava privatisaatio ovat olennaisia piirteitä.

Keskustelussa maallistuminen ei ole yksiselitteinen tai universaali trendi. Klassinen maallistumisteoria korostaa yleistä uskonnollisen voiman heikkenemistä länsimaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa. Nykyinen tutkimus korostaa sen sijaan alueellista ja aikakausittaista vaihtelua: uskontojen rooli voi vähentyä julkisessa elämässä mutta säilyä yksityisessä elämässä, ja joillakin alueilla uskonto voi edelleen kasvaa tai kokea herätyksiä.