lämpösterilointi

Lämpösterilointi on lämpötilan ja ajan yhdistelmällä toteutettava sterilointimenetelmä, jolla pyritään tuhoamaan kaikki mikrobit sekä itiöt, jolloin tuotteesta saavutetaan teoreettinen steriiliys. Sitä käytetään erityisesti elintarvikkeiden, lääketieteellisten laitteiden, lääkemuovien ja laboratoriotuotteiden käsittelyssä. Lämpösterilointi on tiukasti erillään pastöroinnista, jonka tarkoituksena on rahallinen ja käytännöllinen mikrobitasapainon pienentäminen eikä kaikkien itiöiden tuhoutuminen.

Periaate ja parametrit: kerroksen lämpötilan ja ajan vuorovaikutus määrittää sitä, kuinka paljon mikrobeja hajotetaan. Kostea lämpö (kosteaa höyryä) tehostaa tuhoutumista tehokkaammin kuin kuiva lämpö. Yleisiä tavoitteita ovat steriliteetti (SAL = 10^-6) sekä prosessin vahvistus erillisin indikaattorein, kuten itiöiden avulla. Prosessin tehokkuutta kuvaavat usein D- ja F-arvot sekä z-arvo, jotka auttavat suunnittelevia määrittämään oikeat aika–lämpötila-yhdistelmät.

Menetelmät: yleisin on autoklaavi, jossa tuotteet käsitellään korkeapaineisen, kostean lämmön vaikutuksesta, tyypillisesti 121°C noin 15–20 minuutin ajan sekä pidemmille kuormille. Ravintolidonretortti ja paineistettu säilöntä takaavat hedelmällisemmän tuloksen hedelmien, vihannesten ja lihatuotteiden tapauksissa. Kuiva lämpö (esimerkiksi 160–180°C, 1–2 tuntia) soveltuu lasi- ja metallivälineiden sterilointiin, joissa kostea lämpö ei ole mahdollinen.

Sovellukset ja validointi: käytössä ovat elintarvikkeet, farmaseuttiset tuotteet ja sairaalalaitteet sekä tutkimuslaboratoriot. Sterilointiprosessi validoidaan ja seurataan biologisilla indikaattoreilla sekä prosessiraportoinnilla. Kansainväliset standardit ja laatujärjestelmät ohjaavat toimintoja, jotta steriiliys säilyy tuotannossa ja käytössä. Rajoitteita ovat energiamäräinen kulutus sekä laadun ja aromien sekä ravinnon ominaisuuksien mahdolliset muutokset.