steriliteetti

Steriliteetti tarkoittaa tilaa, jossa ei ole elinkelpoisia mikro-organismeja. Sitä käytetään kuvaamaan välineiden, nesteiden, tilojen ja prosessien mikrobiläättöisyyttä, erityisesti lääketieteessä, laboratoriotyössä ja elintarviketeollisuudessa. Steriliteetti on keskeinen turvallisuuden ja laadun varmistamisessa.

Lääketieteessä ja laboratorioissa sterilointi on prosessi, jolla välineet ja materiaalit saadaan steriileiksi. Tavoitteena on estää infektiot ja kontaminaatio. Yleisimmät sterilointimenetelmät ovat lämpösterilointi autoklaavissa (kostea lämpö, noin 121–134 °C), kuivaterilöinti, kemialliset sterilointiaineet sekä säteily (gamma- ja elektronisäteily) sekä suodatus erityisesti lämpökestämättömien nesteiden. Steriloinnin valvonta ja vahvistus ovat oleellisia.

Reproduktiivisessa kontekstissa steriliteetti viittaa kyvyttömyyteen tuottaa jälkeläisiä. Se voi olla synnynnäinen tai seurausta lääketieteellisistä toimenpiteistä. Steriliteetti ja infertiliteetti ovat eri käsitteitä: steriliteetti tarkoittaa täydellistä kyvyttömyyttä, infertiliteetti puolestaan hedelmällisyyden heikkenemistä, joka voi ilmetä eri syistä.

Steriliteetti eroaa aseptikasta. Aseptinen tila tai toimenpide tarkoittaa kontaminaation estämistä, mutta ei välttämättä täydellistä steriiliyttä. Sterilointiprosessit vaativat laadunvarmistusta, esimerkiksi biologisia indikaattoreita (kuten Bacillus stearothermophilus), pakkaus- ja tilavaatimusten sekä säännöllistä seurantaa.

Standardit ja ohjeistukset: Kansainväliset standardit ja suositukset, kuten ISO- ja WHO-ohjeet, määrittelevät sterilointimenetelmien vaatimukset ja laadunvarmistuksen. Esimerkkejä ovat ISO 11135 (etyleenoksidi sterilointi), ISO 17665 (kostean lämmön sterilointi) sekä ISO 11137 -sarja (sterilointi radiolla).