lämmönsäätelyjärjestelmillä

Lämmönsäätelyjärjestelmät viittaavat prosesseihin ja mekanismeihin, joiden avulla organismit ylläpitävät kehon sisäistä lämpötilaa suhteellisen vakaana. Tämä tasapainon ylläpitäminen on elintärkeää solujen optimaalisen toiminnan ja monien biokemiallisten reaktioiden kannalta. Organismit voivat luokitella lämmönsäätelynsä perusteella joko tasalämpöisiksi (endotermiset) tai vaihtolämpöisiksi (ektotermiset).

Tasalämpöiset eli endotermiset organismit, kuten nisäkkäät ja linnut, tuottavat aktiivisesti lämpöä aineenvaihduntansa avulla ja pystyvät säätelemään ruumiinlämpöään ulkoisista olosuhteista riippumatta. Niiden lämmönsäätelymekanismeihin kuuluvat esimerkiksi hikoilu, värinä ja verisuoniston supistuminen tai laajeneminen.

Vaihtolämpöiset eli ektotermiset organismit, kuten matelijat, sammakkoeläimet ja useimmat kalat, saavat suurimman osan ruumiinlämpönsä ulkoisista lähteistä, kuten auringosta. Ne säätelevät lämpötilaansa käyttäytymismalleilla, kuten etsimällä aurinkoisia tai varjoisia paikkoja.

Ympäristötekijät, kuten ilman lämpötila, kosteus ja tuuli, vaikuttavat merkittävästi lämmönsäätelytarpeisiin. Poikkeamat optimaalisesta lämpötilasta voivat johtaa hypotermiaan (liian alhainen ruumiinlämpö) tai hypertermiaan (liian korkea ruumiinlämpö), jotka molemmat voivat olla haitallisia tai jopa hengenvaarallisia.