Lämmönsäätelyjärjestelmät

Lämmönsäätelyjärjestelmät ovat mekanismeja, joilla organismi ylläpitää vakaata ruumiinlämpöä. Tämä vakaa lämpötila on välttämätön solujen normaalille toiminnalle ja aineenvaihdunnalle. Pääasiassa lämmönsäätely on homeostaattinen prosessi, jossa poikkeamia optimaalisesta lämpötilasta korjataan automaattisesti.

Ektotermiset eli vaihtolämpöiset eläimet, kuten matelijat ja sammakkoeläimet, saavat lämpönsä pääasiassa ympäristöstään. Ne säätelevät lämpötilaansa käyttäytymisellään, esimerkiksi hakeutumalla aurinkoon lämmittelemään tai varjoon viilentymään. Endotermiset eli tasalämpöiset eläimet, kuten nisäkkäät ja linnut, tuottavat suurimman osan lämmöstään aineenvaihduntansa avulla. Niillä on monimutkaisempia fysiologisia säätelymekanismeja.

Näitä mekanismeja ovat esimerkiksi ihon verisuonten laajeneminen tai supistuminen, hikoilu ja vapina. Verisuonten laajeneminen lisää veren virtausta ihoon, jolloin lämpöä pääsee haihtumaan. Supistuminen taas vähentää veren virtausta ja säilyttää lämpöä. Hikoilu jäähdyttää kehoa haihtuessaan. Vapina on lihasten nopeaa supistelua, joka tuottaa lämpöä.

Hypotalamus aivoissa toimii usein lämmönsäätelyjärjestelmän keskuksena, vastaanottaen tietoa kehon lämpötilasta ja lähettäen käskyjä lämmön tuottamiseksi tai poistamiseksi. Ympäristöolosuhteet, kuten ilman lämpötila, kosteus ja tuuli, sekä organismin sisäiset tekijät, kuten aktiivisuustaso ja ruokavalio, vaikuttavat lämmönsäätelyyn.