aktiivisuustaso

Aktiivisuustaso on yksilön päivittäisen fyysisen aktiivisuuden määrä suhteessa lepotasoon. Se kuvaa, kuinka paljon energiaa kuluu henkilön normaaleissa arjen toiminnoissa sekä liikunnan aikana, ja sitä käytetään usein kokonaisenergiankulutuksen arvioinnissa sekä ravitsemus- ja terveystarkoituksissa.

Yleisesti aktivoitumisaste jaetaan viitearvoihin, kuten sedentaarinen (passiivinen), lievästi aktiivinen, kohtalaisen aktiivinen, aktiivinen ja erittäin aktiivinen. Näihin eriytyminen perustuu sekä itse ilmoitettuun arjen liikkumiseen että harjoitteluun, ja niihin liitetään usein palkkioina PAL-arvot (Physical Activity Level), jotka kertovat lepokulutuksesta koko päivän energiankulutukseen. Arvot vaihtelevat yksilöllisesti, mutta jakautuminen antaa käytännön työkalun ruokavalion ja liikunnan suunnitteluun.

Aktiivisuustason määrittämiseen käytetään sekä subjektiivisia että objektiivisia mittareita. Subjektiivisia ovat kyselyt ja muistiinpanot, kuten IPAQ, joissa kohta kohdalta arvioidaan eri aktiviteettitasoja. Objektiivisia mittareita ovat liikkumisanturit (aktiivisuus- ja liiketunnistimet) sekä MET-arvot (metabolinen vastus), jotka ilmaisevat energiankulutusta verrattuna lepotilaan. Näiden avulla voidaan estimaatioina laskea kokonaisenergian kulutusta.

Käytännössä aktiivisuustasoa käytetään esimerkiksi energiankulutuksen ja ruokavalion suunnittelussa sekä terveysriskien arvioinnissa. Fyysinen aktiivisuus vaikuttaa sekä painonhallintaan että aineenvaihdunnan terveyteen, ja aktiivisuustason huomioiminen auttaa räätälöimään suositukset yksilöllisesti. On tärkeää huomata, että aktivoitumistasot voivat muuttua päivittäin ja viikoittain, ja arvioissa esiintyy aina jonkin verran epävarmuutta.