lyhytikäisyys

Lyhytikäisyys tarkoittaa ilmiötä, jossa eliön odotettu elinikä on lyhyempi kuin vastaavissa olosuhteissa. Se voi ilmetä yksilötasolla tai kokonaisen lajin populaatiossa. Yleisiä mittayksiköitä ovat eliniän odote syntymähetkellä (e0) sekä maksimaalinen elinikä (Lmax).

Syytekijät muodostuvat geneettisistä tekijöistä ja ympäristöstä. Perimällä on roolinsa elinkaareen vaikuttavassa ohjelmoinnissa, mutta ympäristötekijät kuten ravinto, saastuneisuus, saalistus, kilpailu ja resurssien saatavuus ovat tärkeitä. Elinkaariin liittyy usein elinkaaren kustannuksia koskeva kauppavaatimus: resurssit käytetään joko lisääntymiseen tai kehon ylläpitoon. Epävarmoissa tai rajoitetuissa olosuhteissa lyhytikäisyys voi olla sopeuma, joka mahdollistaa varhaisen ja runsaan lisääntymisen sekä suuremman perillisten määrän.

Mittaaminen ja merkitys: Lyhytikäisyyden vaikutus populaation dynamiikkaan ja evoluutioon on keskeinen monille lajeille. Esimerkiksi yksivuotiset kasvit ja monet hyönteiset elävät vain muutaman päivän tai viikon, kun taas joillain laboratorioeläimillä elinikä on useita viikoja tai kuukausia. Elinympäristön paineet voivat muokata elinkaarta nopeasti, mikä näkyy esimerkiksi muutoksina maksimaalissa elinikäarvossa tai eliniän odotteessa.

Ihmisen kontekstissa elinajanodotteet vaihtelevat suuresti maittain ja väestöryhmittäin, riippuen terveydenhuollosta, elämäntavoista, taloudellisista tekijöistä sekä ympäristöolosuhteista. Lyhytikäisyys on siten sekä ekologinen että evolutiivinen ilmiö, jolla on merkittäviä vaikutuksia lajien ja populaatioiden sopeutumiskykyyn.