luonnonystävällisyyden

Luonnonystävällisyyden käsite viittaa pyrkimykseen minimoida ihmisen toiminnan haitalliset vaikutukset luontoon sekä tukea ekosysteemien terveyttä ja monimuotoisuutta. Se kattaa sekä yksilön elämäntavan että organisaatioiden ja julkisen hallinnon toimintatavat. Keskeisiä piirteitä ovat vähäinen luonnon kuormitus, ilmastonmuutoksen hillitseminen, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä resurssien kestävä käyttö. Käytännössä luonnonystävällisyys ilmenee energian ja raaka-aineiden säästössä, uusiutuvan energian lisäämisessä, kiertotalouden edistämisessä, jätteen määrän vähentämisessä sekä ympäristöperusteisessa suunnittelussa.

Sektoreita ovat energia, liikenne, rakentaminen, maatalous ja metsätalous sekä tuotanto ja palvelut. Esimerkkejä ovat energiatehokkaat rakennukset, kodin ja yritysten laitteiden energiansäästö, uusiutuvien energianlähteiden hyödyntäminen, tuotteiden elinkaaren huomioiminen, kierrätys ja jätteen vähentäminen sekä ekologiset ja eettiset tuotantokäytännöt.

Luonnonystävällisyyden mittaamisen keinoja ovat hiilijalanjälki, elinkaariarviointi (LCA) sekä ekologinen jalanjälki. Menettelyn haasteisiin kuuluu kustannukset ja tekninen toteuttamiskelpoisuus, tietoisuus ja tulkinta sekä mahdollinen vihreä hämääminen eli greenwashing.

Tavoiteltava lopputulos on kestävä kehitys, jossa ympäristön hyvinvointi yhdistyy taloudelliseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tämä on yleinen tavoite sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, sekä kansallisella että globaalilla tasolla.