luonnonmaiseman

Luonnonmaiseman käsite viittaa maisemalliseen kokonaisuuteen, jossa luonnon osuus on keskeinen. Siihen kuuluvat maaston muodot, vesistöt, kasvillisuus sekä eläin- ja mikrohabitaatit, sekä tekijät kuten ilmasto ja maaperä. Luonnonmaisemassa ihmisen toiminta on usein vähäisempää tai se on luonut yhteensopivia sopeumia, jolloin luonnon ja inhimillisen vaikutuksen rajoja voidaan tarkastella erillään. Termi esiintyy suomen kielessä muodoissa kuten "luonnonmaisema" ja sen taivutusmuodoissa, esimerkiksi "luonnonmaiseman".

Maiseman tyypit vaihtelevat alueittain, esimerkiksi järvi- ja soidensuojaiset vedet, boreaaliset metsämaisemat, tunturien ja kivikkojen avomaisemat sekä rannikkoseudut. Vuodenaikainen vaihtelu vaikuttaa ilmentymiin: valaistus, veden pinnat, kasvillisuus ja eläinlajisto muuttuvat.

Luonnonmaiseman tutkimus kuuluu maantieteen, ekologian ja ympäristönsuojelun aloille. Sillä on merkitystä luonnon monimuotoisuuden, ekologisten prosessien sekä maiseman esteettisen ja kulttuurisen arvon näkökulmasta. Käytännön sovelluksia ovat esimerkiksi maisemansuunnittelu, luonnonsuojelu ja matkailun hallinta sekä ympäristöarvioinnit.

Ero kulttuurimaisemaan on, että luonnonmaisema korostaa luontaista rakennetta ja vähäisempää ihmisen muokkausta, kun taas kulttuurimaisema painottuu ihmisen muokkaaman ympäristön historiallisiin ja arvoihin. Luonnonmaisemaa voidaan suojella lainsäädännöllisesti sekä erityisten suojelualueiden, kuten luonnonpuistojen ja Natura 2000 -alueiden kautta.