Luonnonmaisemaa

Luonnonmaisemaa tarkoittaa suomenkielinen käsite, jolla viitataan luonnon omiin maisema-alueisiin: maaston muotoihin, kasvillisuuteen, vesistöihin ja eläimistöön sekä ihmisen kokemaan maisemakuvaan. Se kattaa sekä fyysisen ympäristön että sen, miten maisema koetaan kulttuurisesti ja esteettisesti.

Suomessa luonnonmaisemaa edustavat järvi- ja metsämaisemat, saaristo- ja rannikkomaisemat sekä soiden ja tunturien kokonaisuudet. Tyypillisiä elementtejä ovat maaston muodot, vesistöjen rooli sekä ilmastolliset ja biologiset muodostumat, kuten metsät, suot ja polut.

Luonnonmaiseman arvojen huomioiminen ohjaa maankäyttöä, suunnittelua ja suojelutoimia. Monilla alueilla on luonnonpuistojen, suojelualueiden tai kansallismaisemien muodossa suojelullista asemaa, ja maisema-arvot otetaan huomioon ympäristövaikutusten arvioinneissa.

Luonnonmaisemaa arvostetaan myös virkistyksen, luontomatkailun ja valokuvauksen näkökulmasta. Kulttuurisesti ja visuaalisesti se heijastuu asuin-, matkailu- ja taidekäytäntöihin sekä paikalliseen identiteettiin.

Tutkimuksessa luonnonmaisemaa tarkastellaan maantieteellisin ja ekologisin menetelmin, ja sen tilaa voivat heikentää ilmastonmuutos sekä ihmisen toiminta, joka muokkaa maiseman rakennetta ja lajien esiintymistä.