lisääntymisteknologioita

Lisääntymisteknologiat (ART, assisted reproductive technologies) ovat lääketieteellisiä menetelmiä, joiden tarkoituksena on tukea hedelmöittymistä ja raskautta silloin, kun luonnollinen hedelmöittyminen on vaikeaa tai mahdotonta. Ne voivat hyödyntää sekä potilaan omia että lahjoitettuja munasolu- tai siittiömateriaaleja sekä joissakin tapauksissa sijaissynnytystä.

Yleisimmät menetelmät ovat in vitro -hedelmöitys (IVF), jossa munasolut hedelmöittyvät laboratorio-olosuhteissa ja saadut alkiot siirretään kohtuun; intracytoplasmic sperm injection (ICSI), jossa yksittäinen siittiö injektoidaan munasoluun; sekä inseminaatio, jossa siittiöt asetetaan kohtuonteloon tai kohdunkaulan läheisyyteen hedelmöityksen edistämiseksi. Lisäksi käytetään munasolu- tai siittiöluovutusta sekä mahdollisesti alkio- tai sijaissynnytystä (surrogacy). Gametit ja alkiot voidaan pakastaa tulevaa käyttöä varten (kryopreservation). Ennen siirtoa voidaan tehdä preimplantation genetic testing (PGT) tietyn geneettisen sairauksiin tai kromosomimuunnoksiin liittyvän riskin minimoimiseksi.

Tehokkuus riippuu muun muassa iästä ja syystä; IVF ja ICSI voivat johtaa raskauteen, mutta tulokset vaihtelevat yksilöllisesti. Riskeinä ovat monisynnytystä, munasarjojen yliaktivaation komplikaatiot sekä psykologiset ja taloudelliset paineet.

Lainsäädäntö ja etiikka vaihtelevat maittain; lahjoittajien oikeudet, vanhemmuuden määrittely ja sijaissynnytyksen säännöt vaikuttavat käytäntöihin. Tutkimus jatkuu, ja teknologian kehitys tuo uusia mahdollisuuksia sekä haasteita.