lisäkompleksisuutta

Lisäkompleksisuus on ilmiö, jossa järjestelmään tehtävä lisäys tai muutos kasvattaa koko järjestelmän kompleksisuutta huomattavasti suuremmassa määrin kuin lisäyksen itsessään voisi odottaa. Se liittyy sekä teknisiin että inhimillisiin tekijöihin, kuten riippuvuuksiin, interaktioihin ja ihmisten kognitiiviseen kuormitukseen. Lisäkompleksisuus kuvaa tilaa, jossa pienikin muutos johtaa uudenlaisien yhteyksien, sääntöjen ja virheenkäsittelytapojen kasaantumiseen.

Syntyyn vaikuttavat tekijät ovat muun muassa heikentynyt modulaarisuus, monimutkaiset rajapinnat ja piilotetut riippuvuudet, sekä lisättyjen ominaisuuksien interaktiot muiden osien kanssa. Kun järjestelmä kasvaa, uusi komponentti vaatii usein useita uusia yhteyksiä, datoformaatteja, validoitiin ja testejä, mikä lisää sekä teknistä että kognitiivista kuormitusta sekä ylläpitokustannuksia.

Vaikutukset voivat ilmetä virheiden lisääntyneenä todennäköisyytenä, suorituskyvyn heikkenemisenä, vaikeutuneena kehitys- ja käyttöönottoprosessina sekä käyttäjäkokemuksen heikkenemisenä. Organisaatioissa lisäkompleksisuus voi tehdä päätöksenteosta hitaampaa ja projektinhallinnasta epävarmempaa, kun riippuvuudet kasvavat ja muutosvaiheet ovat monimutkaisempia.

Esimerkkejä löytyy ohjelmistokehityksestä, tietojärjestelmien integroinnista sekä organisaation prosessien muokkaamisesta. Monoliittinen koodipohja, lukuisat kolmansien osapuolien lisäosat tai epäselvät rajapinnat lisäävät riskejä ja ylläpitotarvetta, vaikka yksittäinen lisäys olisi pieni.

Hallinta ja ehkäisy perustuvat hyvään arkkitehtuuriin ja suunnitteluun: modulaarisuus, selkeät ja vakaat rajapinnat, riittävä abstraktion taso, KISS- ja YAGNI-periaatteet, säännöllinen refaktorointi, laaja testaus sekä dokumentointi.