lisäeritteet

Lisäeritteet ovat lääketieteellisessä kontekstissa normaalin erittymisen lisäksi syntyviä eritteitä. Ne voivat ilmetä limakalvoilla, kudoksissa tai rauhasten toiminnan seurauksena ja ovat usein merkki elimistön vasteesta. Lisäeritteet syntyvät yleisesti ärsytyksen, tulehduksen, infektion, allergisen reaktion tai kudosvaurion seurauksena. Eritteiden määrä, väri ja koostumus antavat viitteitä taustalla olevasta prosessista.

Yleisimmät eritteiden muodot ovat seroosi (läpinäkyvä, nestemäinen), limainen (paksumpi, limaa sisältävä) sekä mädäntyneet eli purulenttiset eritteet. Veriset eritteet voivat ilmetä vammojen tai verisuonivaurioiden yhteydessä. Joissain tilanteissa eritteet ovat fibrinoottisia eli sisältävät fibriiniä. Eritteiden tyypin arviointi auttaa kliinistä tulkintaa; esimerkiksi mätäminen viittaa usein bakteeri-infektioon, kun taas kirkas seroosi erite voi olla osa lievempää tulehdusta tai allergista reaktiota.

Laboratorio- ja kliinisessä käytännössä lisäeritteitä tutkitaan, jotta voidaan selvittää niiden koostumus, solujen esiintyminen sekä mahdolliset mikrobit. Tutkimuksiin voi kuulua proteiinipitoisuuden, solujen määrän sekä mikrobiologisen viljelyn arviointi. Eritteiden kerääminen ja käsittely on tehtävä asianmukaisesti kontaminaation välttämiseksi ja potilaan turvallisuuden takaamiseksi; eritteiden seuranta voi auttaa hoidon suunnittelussa ja paranemisen seuraamisessa.

Lisäeritteet eivät ole erillinen sairaus, vaan eriteilmiön seuraus; niiden laadullinen ja määrällinen arviointi tukee diagnoosia, hoitoa ja taudin etenemisen seurantaa. Erityiskonteissa keuhko-, iho- tai ruoansulatuskanavissa lisäeritteiden merkitys vaihtelee.

---