proteiinipitoisuuden

Proteiinipitoisuus tarkoittaa proteiinin määrää tilavuusyksikköä kohti näytteessä tai liuoksessa. Yleisiä yksiköitä ovat g/L, mg/mL ja mg/g. Se on keskeinen parametri biotieteellisissä tutkimuksissa, elintarviketeollisuudessa ja kliinisessä laboratoriotyössä, jossa proteiinien määrä vaikuttaa reagointikykyyn, laadunvalvontaan ja tulosten tulkintaan.

Määrittämiseen käytetään useita menetelmiä. Väriarviointiin perustuvat kolorimetriset kokeet, kuten Bradford- ja BCA-kokeet, ovat suosittuja nopeita mittauksia. Bradford-menetelmä perustuu Coomassie Brilliant Blue G-250 -värin sitoutumiseen proteiineihin ja mittaa absorbanssia noin 595 nm. BCA-kokeessa proteiini pelkistää kuparin ja muodostaa BCA:n kanssa violetteja komplekseja, mitaten noin 562 nm. UV-absorptio A280 nm tarjoaa nopean mittauksen aromattisten aminohappojen läsnäolon perusteella, mutta se vaatii puhtaan näytteen tai korjaukset koosta. Vakiointiin käytetään standardiainetta, tavallisesti BSA, ja laadukas tulos raportoi sekä pitoisuuden että käytetyn yksikön.

Tarkkuuteen vaikuttavat näytteen puhtaus ja lisäaineet sekä valittu mittausmenetelmä. Tensidit, reduktioaineet, pH ja tilavuus voivat vääristää tuloksia. Siksi on suositeltavaa suorittaa kalibrointi standardin kanssa ja toteuttaa näytteen toistomittauksia. Proteiinipitoisuutta käytetään näytteiden normalisoinnissa, erottelussa sekä kvantitatiivisessa analyysissä laboratorioissa.