lisäehtojen

Lisäehtojen on sopimusoikeudessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan lisäyksiä, tarkennuksia tai muutoksia pääsopimukseen sisältyviin ehtojen kokonaisuuteen. Lisäehtoja käytetään sekä liiketoimien välisessä kaupankäynnissä että kuluttajasopimuksissa, kun jokin osa sopimuksesta tarvitsee päivitystä ilman koko sopimuksen uusimista.

Yleisesti lisäehtojen (lisä-, liite- tai muutosehdot) tarkoitus on muuttaa, tarkentaa tai laajentaa pääsopimuksen soveltamista. Ne voivat kattaa esimerkiksi tietojenkäsittelyn ja yksityisyyden suojan (esan noudattava tietojenkäsittelysopimus), palvelutasot, hinnat, maksuehdot, toimitusajat, vastuut ja rajoitukset sekä sopimuksen voimassaolon ja lopettamisen ehdot. Lisäehtoja voidaan käyttää myös palvelun käytön edellytysten muuttamiseen, kuten päivityksiä käyttöehtoihin tai hinnoitteluun.

Hyväksyminen ja voimaantulo ovat keskeisiä. Lisäehtojen katsotaan sitoviksi, kun osapuolet ovat ne hyväksyneet erikseen tai kun nimenomaisella tavalla osoitettu hyväksyntä ja ne ovat liitetty pääsopimukseen. Erityisesti kuluttajille suunnatuissa sopimuksissa lisäehtojen on oltava selkeitä ja kohtuullisia, ja ne eivät saa syrjäyttää nimenomaisia lainsäädännön pakottavia säännöksiä.

Lainsäädäntö ja käytäntö suosivat, että lisäehdot ovat osapuolten tiedossa ennen kuin ne astuvat voimaan. Jos lisäehdot ovat ristiriidassa pääsopimuksen kanssa, sovellettavuus ja tulkinta riippuvat tilanteesta sekä siitä, mikä osa ehdoista on muuttunut. Lisäehtoja voidaan käyttää sekä yksittäisissä tapauksissa että jatkuvina päivityksinä, jolloin niiden hallinta ja dokumentointi on tärkeää.

Yleisesti ottaen lisäehtojen tarkoituksena on varmistaa sopimuksen joustava päivittäminen ja palvelun tai liiketoimen muokkausten toteuttaminen reilulla ja oikeudellisesti kestävällä tavalla.