lipiidlahustuvus

Lipidilahustuvuus tarkoittaa kemiallisen aineen kykyä liueta lipidipohjaisissa ympäristöissä ja siirtyä rasvaliukoisiin tiloihin, kuten solukalvojen lipideihin tai rasvakudokseen. Se kuvaa yhdisteen lipofiilisyyttä, joka vaikuttaa sen jakautumiseen elimistössä sekä sen mahdollisuuteen kulkea biologisten kalvojen läpi.

Lipidilahustuvuutta arvioidaan usein määrällisesti käyttämällä logP-arvoa eli octanolin ja veden välisen jakautumiskertoimen log-pohjaista arvoa. Mikäli yhdisteen ionisoituu pH:sta riippuen, käytetään usein logD-arvoa, joka kuvaa jakaantumista huonosti tai vahvasti ionisoituneena. Hyvin lipofiiliset yhdisteet ovat yleisesti hieman heikommin vettä liuottuvia, mutta paremmin kalvojen läpäiseviä. Muita tekijöitä, kuten molekyylin koko, polariteetti ja sitoutuminen haitallisten ryhmien kautta, voivat muuttaa lipiidilahustuvuutta.

Käytännön merkitys farmakologiassa ja toksikologiassa on merkittävä: lipidirikas luonne voi parantaa suun kautta tapahtuvaa imeytymistä solukalvojen kautta, mutta samalla voi heikentää veden liukoisuutta ja johtaa huonoon farmakokinetiikkaan, kuten suureen veriplasmassa proteiinivastaavuuteen, maksasitusreaktioihin tai kudoksiin varastoitumiseen. Liiallinen lipidiryhmäisyys voi lisätä jakautumista rasvakudokseen ja rajoittaa ekskretioita, mikä voi vaikuttaa puhdistukseen ja toksisuuteen.

Mittaus ja ennustaminen: Laboratoriossa lipidi- ja vesiliuosten välillä tapahtuvaa jakaantumista mitataan, esimerkiksi shake-flask -menetelmillä, kromatografialla tai in silico -ennusteilla. Näiden arvojen avulla voidaan arvioida yhdisteen mahdollinen bioavailabiliteetti, jakautuminen erityisesti aivokalvojen läpi sekä pitkän aikavälin toksikologiset riskit.