lipiidilahustuvuutta

Lipiidilahustuvuus viittaa aineen kykyyn liueta lipideihin eli rasvoihin. Lipideihin liukenevat aineet ovat yleensä hydrofobisia, eli ne eivät sekoitu hyvin veteen. Tämä johtuu siitä, että lipideillä ja hydrofobisilla aineilla on samanlainen polaariseton molekyylirakenne, mikä mahdollistaa vahvojen van der Waalsin voimien muodostumisen niiden välille.

Lipiidilahustuvuudella on merkitystä useilla aloilla. Lääketieteessä se vaikuttaa esimerkiksi lääkeaineiden imeytymiseen ja jakautumiseen elimistössä. Vedenkestävät aineet, kuten jotkin vitamiinit (A, D, E, K) ja hormonit, ovat lipideihin liukenevia ja tarvitsevat rasvaa kuljettaakseen ja imeytyäkseen tehokkaasti. Ruokateollisuudessa lipideihin liukenevien aromi- ja väriaineiden käyttö on yleistä.

Eri lipideillä on hieman erilaiset liukoisuusominaisuudet. Esimerkiksi tyydyttyneet ja tyydyttymättömät rasvahapot, triglyseridit ja fosfolipidit voivat vaikuttaa siihen, kuinka hyvin tietty aine liukenee. Yleisesti voidaan sanoa, että mitä pidempi ja vähemmän polaarinen hiiliketju molekyylissä on, sitä paremmin se liukenee lipideihin.

Lipiidilahustuvuutta voidaan mitata kvantitatiivisesti esimerkiksi osamääränä tai liukoisuusvakiona, joka kuvaa aineen suhteellista liukoisuutta tiettyyn lipidiin verrattuna toiseen liuottimeen, usein veteen. Tämä tieto on tärkeää esimerkiksi ympäristötieteissä tutkittaessa, miten orgaaniset yhdisteet käyttäytyvät luonnossa ja kertymättä ravintoketjuun.