farmakokinetiikkaan

Farmakokinetiikka on lääketieteen ala, joka tutkii elimistön vaikutusta lääkeaineeseen annoksen jälkeen. Keskeisiä prosesseja ovat imeytyminen, jakautuminen, aineenvaihdunta ja erittyminen (ADME). Näiden prosessien yhteisvaikutus määrää, kuinka nopeasti ja missä määrin lääke saavuttaa vaikutuspaikkansa sekä kuinka kauan sen vaikutus kestää. Bioavailabiliteetti kuvaa osuutta annoksesta, joka päätyy systeemiseen kiertoon, ja se on erityisen tärkeä suun kautta annosteltavien valmisteiden kohdalla.

Seurantaa varten käytetään parametreja kuten Cmax (maksimikonsentraatio), Tmax (aika maksimikonsentraatioon), AUC (kokonaisaltistus), t1/2 (puoliintumisaika), sekä tilavuusjakauma (Vd) ja puhdistuma (Cl). Nämä arvot voivat viitata erilaisiin reitteihin ja voivat osoittaa lineaarista tai epälineaarista kinetiikkaa, riippuen esimerkiksi lääkkeen metabolismista ja sen sitoutumisprosessien saturoitumisesta. Yleisesti käytetään yksi- ja monikompartimenttimalleja kuvaamaan lääkkeen kinetiikkaa.

Farmakokinetiikkaa sovelletaan kliinisessä käytössä annostuksen optimointiin, annoksenmuutosten vaikutusten arviointiin sekä turvallisuus- ja tehoarvioihin. Terapeuttista lääkehoitoa voi tukea terapeuttisella lääkeaineiden monitoroinnilla (TDM) sekä kehittää populaatio- tai fysiologis-pohjaisia malleja (population PK, PBPK) tarkemman yksilöllisyyden ja ennustettavuuden saavuttamiseksi.