linssiteleskoopeista

Linssiteleskoopit, eli refraktoriteleskoopit, ovat teleskooppityyppi, joka käyttää linssejä valon keräämiseen ja kohdistamiseen. Ensimmäiset optiset teleskoopit olivat linssiteleskooppeja, ja niiden perusperiaate on edelleen sama. Valo kulkee objektiivilinssin läpi, joka taittaa valonsäteet ja kohdistaa ne yhteen pisteeseen, jota kutsutaan polttopisteeksi. Tämän jälkeen katseluokulaari suurentaa kuvan, jonka katselija näkee.

Linssiteleskooppien etuja ovat niiden yksinkertaisuus, kestävyys ja vähäinen huollontarve. Ne eivät vaadi jatkuvaa peilien kohdistusta, kuten peiliteleskoopit, ja ne ovat usein suljettuja rakenteeltaan, mikä estää pölyn ja kosteuden pääsyn sisään. Tämä tekee niistä hyvän valinnan aloittelijoille ja niille, jotka arvostavat helppokäyttöisyyttä.

Linssiteleskooppien haittapuolia ovat muun muassa kromaattinen aberraatio, joka voi aiheuttaa värivirheitä kuviin. Tämä johtuu siitä, että eri väriset valonsäteet taittuvat hieman eri kulmassa linssin läpi. Vaikka akromaattisia ja apokromaattisia linssejä käyttämällä tätä ilmiötä voidaan vähentää, suuret ja laadukkaat linssit ovat kalliita valmistaa. Lisäksi linssien läpi kulkiessaan valo voi heikentyä, ja suuret linssit voivat olla painavia ja vaikeasti tuettavia. Siksi suuret linssiteleskoopit ovat harvinaisempia kuin suuret peiliteleskoopit.