linssiteleskoopit

Linssiteleskoopit, tunnettuja myös refraktoriteleskooppeina, ovat teleskooppityyppejä, jotka käyttävät linssejä valon keräämiseen ja kohdistamiseen kuvan muodostamiseksi. Ne ovat yksi vanhimmista teleskooppityypeistä ja perinteisesti tunnetuimpia. Pääkomponentti on eteen asetettu objektiivilinssi, joka taittaa ja keskittää kaukaisen kohteen valon. Tämän jälkeen okulaari, pienempi linssi tai linssiryhmä, suurentaa tätä kuvaa havainnoijalle.

Linssiteleskooppien etuja ovat niiden yksinkertainen rakenne ja vähäinen huollontarve verrattuna peiliteleskooppeihin. Ne tuottavat usein teräviä ja kontrastirikkaita kuvia, erityisesti katseltaessa kohteita, jotka ovat lähellä maanpinnan ilmakehää, kuten kuuta ja planeettoja. Koska ne eivät käytä peilejä, ne eivät kärsi peilien vääristymisestä tai "toukovärinästä" eli ilmakehän aiheuttamista heilahteluista samalla tavalla.

Haittapuolina ovat kuitenkin värivirheet eli kromatismi, jossa eri aallonpituudet taittuvat hieman eri kulmissa, aiheuttaen värireunuksia kirkkaiden kohteiden ympärille. Suurempien linssien valmistaminen on myös teknisesti haastavaa ja kallista, ja suuret linssit voivat painua painovoiman vaikutuksesta, mikä vaikuttaa kuvanlaatuun. Siksi suuret linssiteleskoopit ovat harvinaisempia ja kalliimpia kuin vastaavan kokoiset peiliteleskoopit.