liitännäismuotoja

Liitännäismuotoja (liitteiden muodostamia muotoja) on käytetty termi, jolla viitataan siihen, miten suomen kielen perusmuotoihin liitetään erilaisia affissoja ja näiden avulla muodostetaan uusia sanamuotoja sekä ilmaisuaineistoa. Niihin kuuluvat sekä taivutus- että derivaatio- sekä partisiippimuodot. Liitännäismuotoja käytetään ilmaisemaan kieliopillisia suhteita, toiminallisia kerroksia sekä sananmerkityksiä, kuten ajatellen, määrä, tapa, aika ja kiinteät suhteet lauseessa.

Kategoriat ja esimerkit

- Taivutusmuodot: Substantiivien ilmaisutapojen tarkentaminen (esimerkiksi talon-genetiivi, talossa-inessiivi, talosta- elatiivi sekä partitiivialueen muodot kuten taloa). Verbeillä taivutus kertoo persoona ja lukua (esimerkiksi kirjoitan, kirjoitit) sekä aikamuodon ja tilanteen (esimerkiksi kirjoitetaan, tehtäessä).

- Partisiippimuodot: Aktiivisen ja passiivisen toiminnan kuvaaminen yhtä aikaa lauseen sisällä. Esimerkiksi kirjoittava (present active participle) ja kirjoitettu (passiivinen, past participle).

- Derivaatio- ja adjektiivimuodot: Uusien sanojen muodostaminen tai adjektiivien luominen liitteillä, kuten -inen, -llinen, -us/-ys sekä -inen-sarjat, jotka voivat muuttaa sanan luonnetta (esimerkiksi kirjallinen, kukkainen).

- Muut liitännäismuodot: Sijamuotojen ja verbimuotojen yhdistelmät voivat tapahtua sanavartalon päällä, jolloin kestää samassa sanasuhteessa useita kerroksia taivutusta tai derivointia.

Ominaisuudet

- Forti sekä morfologinen joustavuus: liitännäismuotoja voidaan yhdistellä useisiin kerroksiin useista kieliopillisista tarkoituksista.

- Foneettinen ja fonologinen sopeutuminen: yleisesti noudatetaan vokaaliharmoniaa sekä konsonanttien sopeutumissääntöjä.

- Kielen kehitys ja vaihtelu: liitännäismuotoja esiintyy sekä kirjakielessä että puhekielessä, ja niiden tarkat muodot voivat vaihdella kieliyhteyden mukaan.

Näkökulma

Liitännäismuotoja ovat keskeinen käsite suomen morfologiassa, ja niitä käytetään sekä kielen rakenteen kuvaamiseen että sanaston tuottamiseen. Lisätietoa löytyy suomen kieliopin ja morfologian lähteistä, joissa käsitellään taivutusta, derivaatiota sekä partisiippimuotoja tarkemmin.