adjektiivimuodot

Adjektiivimuodot ovat adjektiivien taivutus- ja vertailumuotoja suomen kielessä. Ne kuvaavat ominaisuuksia ja taipuvat yhdessä nounien kanssa lukumäärän ja sijamuodon mukaan. Adjektiivit voivat esiintyä sekä attributiivisesti (ennakkonimikkeenä) että predikatiivisesti (verbin kanssa). Perusmuoto, eli positiivinen muoto, on adjektiivin perusmuoto, esimerkiksi kaunis talo.

Taivutus ja yhteenkuuluvuus nimen kanssa näkyvät erityisesti seuraavissa sijamuodoissa: nominatiivi yksikkö (kaunis talo), genetiivi yksikkö (kauniin talon), partitiivi monikko (kauniita taloja), nominatiivi monikko (kauniit talot), genetiivi monikko (kauniiden talojen). Adjektiivit taipuvat siis samaan tapaan kuin substantiivit kyseisen nimen kanssa, mutta ne eivät taivu sukupuolen mukaan.

Vertailumuodot ovat adjektiivien keskeinen lisäominaisuus. Useimmat adjektiivit muodostavat komparatiivin ja superlatiivin liitteillä -mpi- ja -in-, sekä taivuttavat samalla tavalla kuin perusmuodon kanssa: kaunis → kauniimpi (komparatiivi) ja kaunein (superlatiivi). Esimerkkejä: iso → isompi → isoin, pieny → pienempi → pienin. Epäsäännöllisiä muotoja ovat kuten hyvä → parempi → paras ja paha → pahempi → pahin, sekä muutama muu erikoistapaus.

Käyttö predikatiivisessa asemassa voi vaatia pienempiä muutoksia; yleisesti adjektiivit pysyvät perusmuodossaan tai vaihtuvat suppeammassa predikatiivisessa käytössä, kuten lauseissa Talo on suuri tai Talo on kaunis. Adjektiivimuotoja voidaan käyttää laajasti kuvaamaan ominaisuuksia sekä yksikössä että monikossa ja eri sijamuodoissa.

---