liikekulutuksen

Liikekulutuksen käsite kuvaa yrityksen normaalin liiketoiminnan harjoittamisesta aiheutuvia kuluja, jotka eivät liity rahoitustoimintaan tai veroihin. Se kattaa kustannukset, jotka syntyvät tuotteiden ja palveluiden tuottamisesta sekä yrityksen hallinnosta ja myynnistä. Eri kirjanpitokäytännöt voivat luokitella kuluja hieman eri tavoin, mutta yleinen rajaus on, että liikekulutus muodostaa tuloksen alentavan osan.

Tyypillisiä liikekulujen ryhmiä ovat: materiaalikustannukset ja palveluostot, henkilöstökulut (palkat, sosiaaliturvamaksut ja muut palkkakustannukset), vuokrat ja kiinteät kulut, energian- ja ylläpitokulut, tuotteen ja palvelun markkinointi sekä myyntikustannukset, hallinnon kustannukset sekä poistot ja arvonalentumiset. Rahoituskulut (korkokulut) sekä verot ovat usein erillään liikekulutuksesta. Kirjanpitokäytännöissä voi olla pieniä eroja, mutta perusidea pysyy samana: liikekulutukset liittyvät suoraan liiketoiminnan ylläpitämiseen.

Tilinpäätöksessä liikekulut esitetään tuloslaskelman toimintakulujen ryhmänä. Liiketoiminnan tulos (liikevoitto tai -tappio) muodostuu kun liikekulut vähennetään liikevaihdosta. Kustannusten kehitys ja rakenteen optimointi ovat keskeisiä keinoja parantaa yrityksen kannattavuutta.

Yritykset seuraavat liikekulutusta budjetin ja avainlukujen avulla. Eri kustannuslajien vertailu ajassa ja toimialalla auttaa tunnistamaan säästökohteet sekä operatiivisen tehokkuuden kehittämisen.

Käytännön luokittelut voivat vaihdella kirjanpitokäytännön mukaan; IFRS-raportoinnissa ja suomalaisessa kirjanpidossa kulut voidaan esittää hieman eri lajeittain, mutta tarkoitus pysyy samana.