arvonalentumiset

Arvonalentumiset ovat kirjanpitokäytäntö, jossa taseessa olevan omaisuuserän arvo alennetaan, kun sen tulevat kassavirrat tai markkina-arvo ovat pienemmät kuin sen tasearvo. Tällöin omaisuuserän kirjanpitoarvo ei vastaa enää omaisuuserän taloudellista arvoa, vaan kirjataan arvonalentumiskirjaus tuloslaskelmaan sitovana tappiona. Arvonalentuminen koskee sekä aineellisia että aineettomia omaisuuseriä sekä useita erillisiä kassageneraattoreita, ja siihen liittyy usein sekä käytännön että laskentaperiaatteita koskevia vaatimuksia.

Arvonalentumisen tarve perustuu sekä ulkoisiin että sisäisiin indikaattoreihin. Ulkoisia esimerkkejä ovat markkina-arvon lasku, taloudellinen epävarmuus, teknologinen vanhentuminen tai sääntelyn muutokset. Sisäisiä indikaattoreita voivat olla käyttökelvottomuus, käyttöasteen aleneminen, suunnitelmien muutokset tai omaisuuserän odotettujen kassavirtojen huononeminen. Jos ilmoitettuja indikaattoreita esiintyy, arvioidaan omaisuuserän palautuva määrä, joka on suurin arvo käypä arvo vähennettyin myyntikustannuksin ja käyttöarvo.

Palautuva määrä verrataan omaisuuserän kirjanpitoarvoon. Jos palautuva määrä on pienempi, kirjataan arvonalentumisen tappio siten, että kirjanpitoarvo vastaa palautuvaa määrää. Usein arvonalentumisten vaikutus kirjataan tuloslaskelmaan ja taseen arvoa oikaistaan vastaavasti. Joillakin omaisuuserillä, kuten goodwillilla, palautusta ei voi kirjata tai rajoitetaan; IFRS-säännökset sallivat joidenkin omaisuuserien arvonalentumisen palautuksen, mutta goodwillin palautusta ei saa tehdä.

Arvonalentumiset vaikuttavat tilinpäätöksen tulokseen ja taseeseen sekä liitetietojen ilmoittamisvaatimuksiin. Verotuskohtelu vaihtelee maan lainsäädännön mukaan, ja erilaiset verovähennykset voivat vaikuttaa arvonalentumisten käsittelyyn yrityksen verotuksessa.