Arvonalentuminen

Arvonalentuminen on kirjanpitokäsite, jolla tarkoitetaan sen omaisuuden arvon alenemista, kun taseessa oleva käypä arvo tai käyttöarvo on alempi kuin varaston tai muun omaisuuden tasearvo. Sillä tarkoitetaan sekä aineellisia että aineettomia hyödykkeitä sekä joissain tapauksissa rahoitusomaisuuteen liittyviä omaisuuseriä. Arvonalentuminen voidaan tunnistaa sekä ulkoisista että sisäisistä tekijöistä.

Tunnusmerkkejä arvoltaan alentumiselle ovat ulkoiset ja sisäiset viitteet. Ulkoisia ovat esimerkiksi markkinahinnan lasku, taloudelliset tai oikeudelliset muutokset sekä markkinaolosuhteiden heikkeneminen. Sisäisiä merkkejä voivat olla käyttöasteen väheneminen, epätoivottu tekninen vanheneminen, suunnitteilla oleva myynti tai kiinteän omaisuuden vahingoittuminen. Arvonalentumisen vakioarviointi voidaan tehdä yksittäiselle varalle tai taseessa olevaan tuottamaan antaman rahapohjaisen arvon perusteella määritettävälle tulosyksikölle (CGU).

Mittaaminen ja tunnustaminen perustuvat recoverable amountiin, joka on suurempi seuraavista: käyvä arvo vähennettyinä myyntikustannuksilla tai käyttöarvo (nykyarvo tulevista rahavirroista). Jos varsin tasearvo on suurempi kuin recoverable amount, kirjataan arvonalentumisen tappio tuloslaskelmaan ja vähennetään varojen kirjanpitoa vastaavalla määrällä. Goodwillin ja tiettyjen aineettomien varojen osalta arvonalentuminen on tutkittava vähintään vuosittain.

Arvonalentumisen palautus on mahdollinen, jos recoverable amount nousee, eikä palautusta saa ylittää aiemmin kirjatun arvonalentumisen määrää. Arvonalentumisen havainnointi ja sen määrä sekä oletukset on raportoitava sekä liitetiedoissa että tuloslaskelmassa. Arvonalentuminen vaikuttaa muun muassa tulokseen, tasearvoihin ja rahoituslaskelmien tunnuslukuihin sekä sijoittajien ja velkojien päätöksiin.